Ruokafilosofiani

Filosofia oli muuten ainoa aine, joka minulla oli lukion päättötodistuksessa 10 – mutta sillä ei ole nyt tekemistä tämän kanssa.

Rakastan hyvää ruokaa, mutta ennen kaikkea sen valmistamista. Pienenä halusin aina kokiksi, mutta niin ei koskaan käynyt. Minusta kehkeytyi siis nopeasti itseään kehittävä amatööri. Ollakseni humanisti, olen pärjännyt amatöörin urallani melko loistavasti, voitinhan muutama vuosi sitten kokkauksillani jopa palkinnon.

Katson, että ruoka on asia, joka yhdistää ihmisiä. Jos mietitään esimerkiksi perisuomalaisen kristityn näkökulmasta vaikkapa juutalaista ruokakulttuuria, voi tuntua kummalta olla syömättä sikaa. Joulukinkkuhan on osa suomalaista joulupöytää?! Mielestäni tämä on täysin turhaa pohdintaa. Sen sijaan, että keskittyisimme juutalaisten siattomaan ruokavalioon, olisi syytä keskittyä esimerkiksi seuraavaan; olen kristitty, sinä juutalainen, meillä on eroja ruokavalioissamme, syömme kumpikin kanaa, mitä siis laittaisimme kanasta! Ei se kovin vaikeaa ole! Maailma olisi huomattavasti mukavampi paikka asua, jos ihmiset eivät kehittäisi riitaa jopa ruokalajeista.

Ruokafilosofiani tärkein osa on kuitenkin se, että ruoan pitää olla hyvää. Ruoassa pitää olla hyviä makuja, sen pitää tuoksua hyvältä, mutta sen ei välttämättä tarvitse näyttää Michelin-tähden annokselta! Tavallinen supisuomalainen, hieman hapanimelä kaalipata ei näytä kummoiselta, mutta maku puolestaan on loistava! En ole kovinkaan monessa asiassa samaa mieltä jo edesmenneen Mannerheimin kanssa, mutta tämä seikkä on meitä kahta eniten yhdistävä tekijä. Ensin maku, sitten estetiikka.

Toinen tärkeä osa ruokafilosofiaani on nautinto. Ruoan itsessään pitää olla nautinto, joten sen tekemisestä pitää myös nauttia. Hätäisesti valmistettu tai äkäisenä keitetty ruoka yksinkertaisesti vain maistuu siltä, että sen eteen on ehkä tehty kaikki mahdollinen, mutta tekemisestä ei ole nautittu pätkääkään. Ei jokaisen tarvitse väsätä tuskastuneena prameita ruokia, riittää, että valmistaa sellaista, jonka itse osaa ja jonka kokee mukavaksi tehdä. Silti aina pitää uskaltaa kokeilla!

Kolmas ja pääpiirteittän viimeinen seikka on kunnioitus. Alkuperäistä reseptinlaatijaa tai ruoan valmistanutta kokkia pitää kunnioittaa. Tämän vuoksi on aina syytä mainita, mikäli on saanut jonkin reseptin joltakin toiselta henkilöltä. Vielä kunnioittavampaa on, että mikäli reseptiä jakaa yhä edemmäs, muuntelee sitä hieman ja mainitsee asiasta. Jos toinen uskoo ruoanlaiton salaisuutensa toiselle, on tälle tehtävä kunniaa. Samaan syssyyn liittyy myös se, että jos joku ei halua julkaista jotain tiettyä reseptiä, pitää päätöstä kunnioittaa. Mainitsin aikaisemmin voittaneeni kokkauksillani palkinnon. Kyse oli kohokkaista. Tätä kohokasreseptiä ei ole jaettu muille kuin kilpailun raadille. En ole antanut sitä kenellekkään pyytäneelle, enkä valmistanut kohokkaita, mikäli minulla on ollut epäilys, että joku voisi viedä reseptini. Minulla ei ole noussut palkinnon huuma pannuun, kyse on vain siitä, että tein luomuksen. Tämän luomuksen isänä en tohdi kovinkaan mieluusti jakaa luomukseni saloja. Mainittakoon nyt vielä, että ei se palkinto edes kovin kummoinen ollut. Pitää olla iloinen siitä, että voitin, mutta kyseinen mikroaaltouuni lämmitti ruoan niin huonosti, että lahjoitin sen eteenpäin.

Ruokamaailmassa ihailen erityisesti Gordon Ramsay’ta, Anthony Bourdain’ia, Hans Välimäkeä sekä Sikke Sumaria. Hansia ihailen erityisesti, koska ruoka on hänelle intohimo. Lisäksi hän mainitsi kerran tv-ohjlemassaan (Muistaakseni jaksossa, jossa hän vieraili isä Mitron luona Brysselissä), että ruoan kanssa viiniä nauttiessa ei ole tärkää juoko punaista lihan kanssa ja valkoista kalan kanssa, pääasia että itse tykkää – sopivaa mutkattomuutta siis. Sikke Sumaria ihailen puolestani siksi, että hän nauttii siitä mitä tekee eikä ole niin nöpönuuka. En muista tarkkoja sanoja saatika jaksoa, mutta Siken erittäin paljon kunnioitusta herättäneen lauseen sisältö oli kutakuinkin seuraava; ei sillä ole väliä tekeekö aivan reseptin mukaan, aina voi käyttää juuri niitä aineksia, joita kotikeittiöstä löytyy.

Erikoisinta ruokafilosofiassani on se, että la cocina de Smu saattaa yhtäkkiä ilmestyä ystävieni keittiöön, valmistaa ruoan ja kadota. Toisinaan ruoanlaiton ilo riittää.

Loppuun mainittakoon, että rakastan viinejä sekä tuhteja dry martineja.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s