Aasialainen ruoka

Aasialaisia ruokalajeja

Namerou

Hei vaan kaikille ja oikein mukavaa kevättä!

Jäädessäni yksin kotiin viikonlopun yli avopuolison reissatessa toisaalle, ajattelin herkutella itsekseni. Valinta ei ollut vaikea, ja viikonlopun ruokalista sai hetkessä raamit aivojeni sopukoissa. Mieleni alkoi tehdä namerouta – tai no olen halunnut syödä namerouta jo hyvän tovin, jos totta puhutaan.

Namerou [nameroo] on japanilainen “kalatartar” näin länsimaisen keittiön termeille puettuna. Sopivia kalavaihtoehtoja ovat esimerkiksi hevosmakrilli, makrilli tai vaikkapa saira. Ja kuten nokkelimmat tuosta tartar-viittauksesta jo ymmärsivät, namerou nautitaan raakana eikä sitä siis kypsennetä. Lauantain kunniaksi tein pikaisen kierroksen Hakaniemen kauppahallissa, josta mukaani tarttui kokonainen makrilli, joka näyttelee nameroussa pääosaa.

Kokonaisuudessaan ainesosaluettelo on seuraava:

  • pieni makrillifile
  • suuri kevätsipuli
  • reilu pala inkivääriä
  • noin ruokalusikallinen misotahnaa

Makrilli

Ekströmin kalapuodin henkilökunta avasi ja putsasi makrillin valmiiksi, joten kontolleni jäi makrillin fileointi. Yhdestä makrillifileestä tulee kaksi annosta namerouta, joten toisen fileen suolasin kevyesti ja säästin huomiselle lounaaksi. Kuitenkin, makrilli siis fileoidaan ja file puolestaan nyljetään eli nahka poistetaan. Lopuksi file leikellään pieniksi paloiksi.

Kun makrilli on käsitelty on aika pilkkoa kevätsipuli. Kevätsipulin varsia ei käytetä, joten mitä suurempi sipuli sen parempi. Sipuli halkaistaan pitkittäin neljään osaan ja pilkotaan sen jälkeen hieman pienemmäksi.

 

Inkivääriä tarvitaan reilun tuuman verran. Inkivääri kuoritaan ja pilkotaan hieman pienemmäksi. Inkiväärin voi myös halutessaan raastaa.

 

Pilkottu kevätsipuli ja inkivääri lisätään kalan sekaan leikkuulaudalle.

Seuraavaksi laudalle lisätään myös ruokalusikallinen misotahnaa.

Tämän jälkeen kaikkia raaka-aineita aletaan hienontaa sekaisin veistä käyttäen. Alla näette kuvan siitä, miltä keskenään hienonnetut raaka-aineet näyttivät minuutin jälkeen ja miltä valmis namerou puolestaan näytti noin kolmen minuutin hienontamisen jälkeen.

 

Namerou toimii mainiona alkupalana ja se kannattaakin tarjoilla pienistä annoskulhoista. Perinteisesti annos koristellaan perillan lehdillä, mutta nameroun päälle voi ripotella koristeeksi myös hienonnettua kevätsipulia. Minä somistin annosta tällä kertaa Aasian mintun lehdillä.

Namerou

Namerou on maultaan hyvin pehmeä eikä raaka makrilli dominoi annosta liikaa kiitos misotahnan. Annoksen tasapainon vuoksi onkin tärkeää, että raaka-aineet on hienonnettu hyvin, jotta suutuntuma on oikea eikä esimerkiksi inkivääri pääse valloittamaan koko makuelämystä peittämällä alleen muut maut.

Tässä kaikki tällä kertaa. Palailen blogin pariin aivan pikapuolin uusien herkkujen turvin.

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

 

Advertisements

Dashimaki Tamago

Minun ei oikeastaan ollut edes tarkoitus kirjoittaa teille tänään. Pääsiäisen kunniaksi ajattelin kuitenkin valmistaa aamiaisen kananmunista ja pian jo huomasin kaivaneeni puhelimen esiin aamutakin taskusta ja räpsivän nopeita otoksia ruoanlaiton lomassa. Hups!

Dashimaki Tamago on japanilainen munakasrulla. Hyvin yksinkertaisesti sanottuna kyseessä on siis rullalle kääritty omeletti, joka on maustettu dashi-liemellä. Dashista on olemassa useita eri versioita niin kala- kuin merileväpohjaisena. Dashin voi tehdä alusta asti itse tai sitä voi ostaa valmiina pulverina, jolloin länsimaisten lihaliemikuutioiden tapaan joukkoon lisätään vain vesi.

Noh, katsotaan nyt kuitenkin ensin ainesosaluettelo:

  • 4 kananmunaa
  • dashia
  • soijakastiketta
  • miriniä

Näistä neljästä aineksesta syntyy tavattoman täyttävä aamiainen, jonka valmistus on hyvä aloittaa valmistamalla dashi, jos sitä ei satu valmiina olemaan. Koska tätä omelettia varten ei tarvitse paljon dashia, valmistin lientä vajaan kahvikupillisen. Kuppiin lisätään reilu hyppysellinen / pieni kourallinen (miten vain haluatte sen muotilla) bonito-hiutaleita ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä. Kuppi peitetään toviksi tassilla ja odotellaan muutama minuutti.

Juuri sopiva määrä dashia valmistuu kätevästi kahvikupissa.

Dashin hautuessa voi tehdä muut valmistelut eli rikkoa kananmunat kulhoon, lisätä tilkkasen soijakastiketta ja lorauksen miriniä ja vatkata munien rakenne rikki. Lopuksi joukkoon lisätään dashi ja sekoitetaan hyvin. Määrällisesti lientä ei tarvitse paljoakaan. Alla olevista kuvista tarvittava määrä käy melko hyvin ilmi eli dashia tarvitaan noin 1/4 desilitraa.

 

Dashimaki Tamago (kuten tamagoyaki yleisesti ottaen) valmistetaan kantikkaassa tamagoyaki-pannussa, joka näyttää siis tältä:

Tamagoyaki-pannu on suorakulmion muotoinen ja loivenee reunoilta.

Pannusta on olemassa useita eri variaatioita, jolloin materiaali ja pinnoitteet vaihtelevat aina valuraudasta keraamisesti pinnoitettuun pannuun. Vaikka kaapissa ei sattuisikaan olemaan tamagoyaki-pannua, voi munakasrullan valmistaa myös tavallisella paistinpannulla, mutta tällöin rullan ulkoreunoja voi joutua taittamaan aina rullan sisälle, jotta lopputulos on tasainen.

Noh, seuraavaksi on varmasti syytä selittää, miten munakasrulla paistetaan. Ensimmäiseksi on tärkeää, että pannu on öljytty hyvin. Tämä kannattaa tehdä, vaikka pannua markkinoitaisiinkan tarttumattoman pinnoitteen voimin – sellainen on yleensä vain markkinointi-ihmisten höpötystä. Pannu kuumennetaan keskilämmöllä (asteikolla 1-6 suosittelen aloittamaan 4-teholla ja pienentämään tarvittaessa pykälän verran) ja kun pannu on kuuma, kaadetaan pannulle loraus munakasmassaa ja levitetään massa tasaisesti. Kun munakas alkaa viimein kypsyä, siirretään munakas pannun toiseen laitaan yhdeksi mytyksi.

Tästä se lähtee..!

Seuraavaksi pannulle kaadetaan hieman lisää munakasmassaa, joka levitetään tasaisesti pitkin pannua. Ruoanlaittopuikkoja tai lastaa käyttäen kypsää munakasta nostetaan myös ylös sen verran, että munakasmassaa pääsee myös kypsän munakkaan alle. Kun uusi kerros kypsyy edelliseen kiinni, on rulla helppo kääntää. Jos uuteen massakerrokseen tulee ilmakuplia, ne voi huoletta puhkaista puikon kärjellä.

On tärkeää, että munakasmassaa ei lisää liian paksuina kerroksina, sillä se hidastaa kypsymistä.

Ja tätä massan lisäämistä ja rullaamista toistetaan…

… ja toistetaan…

… ja toistetaan…

… kunnes on aika lisätä viimeinen annos munakasmassaa.

Kun munakasmassan rippeet on lisätty, on rullaa hyvä vielä pyöräytellä kerran jos toisenkin pannulla, minkä jälkeen valmis munakasrulla kumotaan bambumaton päälle. Bambumatto kääritään munakkaan ympärille aivan samalla tavoin kuin sushia valmistettaessa ja puristetaan kevyesti, jotta munakkaasta tulee sopivan tasainen ja tiivis, mutta kuitenkin ilmava.

 

Seuraavaksi munakasrulla viipaloidaan sopiviksi suupaloiksi, jotka on helppo poimia syömäpuikoilla. Huomatkaa muuten, että kun leikkaatte munakasrullan kahtia, voitte huomata rullassa useita kerroksia. Näiden kerrosten väliin jää ilmaa, mikä tekee munakasrullasta kuohkean syötävän. Myös siksi onkin tärkeää, että paistovaiheessa munakasmassaa ei lisää liian paksulti, jolloin kerroksia tulee pian vähemmän eikä munakas ole yhtä kuohkeaa.

Munakkaan sisällä erottuvat eri kerrokset sekä ilmataskuja, jotka tekevät munakkaasta köykäisen syödä.

Suosittelen tarjoilemaan munakkaan raastetun daikonin kanssa.

Dashimaki Tamago ja raastettua daikonia.

Nyt kun olen laittanut tähän kuvan “terveellisestä” annoksesta, voin hyvällä omalla tunnolla teille tunnustaa, että syön tamagoyakini usein japanilaisen majoneesin kanssa – eli kuvan ottamisen jälkeen levitin munakasrullan päälle vielä ohuen raidan majoneesia. Noh, sainpahan tämän nyt pois kontoltani!

Dashimaki Tamago – tai tamagoyaki ylipäätään – on erittäin kevyttä, mutta täyttävää syötävää, joka maistuu myös kylmänä. Siksi tamagoyaki onkin oikein hyvä vaihtoehto myös evääksi pakattuna vaikkapa lounasbentoon! Jos teistä tuntuu, että puikkojen käyttäminen paistamisessa on liian hankalaa, älkää huoliko! Voitte aivan yhtä hyvin käyttää myös paistinlastaa, sillä tamagoyaki-pannun kaltevat reunat helpottavat munakasrullan kääntämisessä.

Tässä kaikki tältä erää! Minä toivotan teille oikein hyvää pääsiäistä ja hyvää ruokahalua pääsiäisherkkujen parissa!

–  Smu

Hiyayakko

Tiedättekös, ystävät, olen himoinnut tätä ruokaa jo viikon verran, joten olikin korkea aika valmistaa hiyayakkoa ja ajattelin jakaa ohjeen myös teille. Hiyayakko on japanilainen, kylmä tofuruoka, jonka valmistamiseen kuluu varmasti paljon vähemmän aikaa kuin tofupaketin avaamiseen. Hiyayakko on myös erinomainen ruoka siksi, että annosta on helppo muunnella ja siitä saa vaivatta tehtyä useita eri variaatioita. Tärkeintä hyvässä hiyayakkossa on tofu, jonka pitää olla pehmeää. Oma suosikkini on Unicurd-brändin Yakko Tofu.

Esittelen teille nyt yksinkertaisen, perus-hiyayakkon, jonka ainesosaluettelo on sangen lyhyt:

  • pehmeää tofua
  • kevätsipulia
  • katsuobushi bonito -hiutaleita
  • tuoretta inkivääriä
  • soijakastiketta

Kevätsipulin suhteen on syytä olla tarkkana, joten ohjeistan siitä vielä lyhyesti. Jostain käsittämättömästä syystä Suomen ruokakaupoissa näkee valitettavan usein hyvin ohuita kevätsipuleita, joiden juuret on katkottu ja jotka on pakattu umpimuoviseen pakkaukseen. Välttäkää näitä sipuleita, jos suinkin mahdollista. Kevätsipuli on kuin simpukka – huonoa umpinaiseen pakkaukseen pakattuna, hyvä ilmavaan pakkaukseen pakattuna ja parasta ilman pakkausta vain kuminauhalla niputettuna. Noh, joka tapauksessa, kevätsipuli pilkotaan ohuiksi paloiksi.

Hyvää kevätsipulia

Tuore inkivääri puolestaan kuoritaan ja raastetaan mahdollisimman pieneksi.

Bonito-hiutaleet voivat puolestaan tuottaa päänvaivaa. Pyrin usein laatimaan reseptini siten, että niiden pohjalta voi valmistaa maittavaa ruokaa, vaikka pääsyä aasialaisiin marketteihin ei olisikaan. Koska tällä kertaa kyseessä on klassikkoresepti ja jo pelkän pehmeän tofun löytäminen voi tuottaa vaikeuksia, selvitin bonito-hiutaleiden ostomahdollisuuden jo valmiiksi. Hiutaleita voi tilata kotiin helsinkiläisen Tokyokanin verkkokaupasta. Ja mitä nämä hiutaleet ovat? Hyvin yksinkertaisesti muotoiltuna kuivattua ja miedosti savustettua ohuita kalalastuja.

Bonito-hiutaleita

Hiyayakko kannattaa koota suoraan annoskulhoihin. Koska tämä ruokalaji käy ennen kaikkea alku- tai välipalasta, niin pienet annoskulhot ovat hyvä valinta.

Tofukuution päälle lisätään hieman kevätsipulia, raastettua inkivääriä antamaan raikkautta ja lopuksi bonito-hiutaleita.

Seuraavaksi on aika lisätä pienen pieni tilkka soijakastiketta. Ei paljoa, mutta juuri sen verran, että soija antaa annokselle suolaisuutta ja liuottaa makua bonito-hiutaleista. Määrää voi pyrkiä arvioimaan alla olevien kuvien perusteella, joista ensimmäinen on annos ennen soijakastiketta ja toinen kastikkeen lisäämisen jälkeen. Kuvia saa muuten suuremmaksi klikkaamalla.

 

Kuten nopeimmat varmaan tähän mennessä ovat tajunneet, on hiyayakko periaatteessa vegaaninen annos, ennen kuin siihen lisätään kalalastuja. Bonito antaa annokselle kuitenkin makua, ja mikäli annoksen haluaa valmistaa vegaanisena, ei kalaa kannata jättää vain pois, vaan korvata. Hyvä vaihtoehto on käyttää kuivattua noria eli niitä samoja merileväarkkeja, joita käytetään sushin valmistamisessa. Noriarkkeja on helppo leikata siististi terävällä veitsellä ja sen jälkeen leikattuja suiruja vain hienonnetaan. Vegaanisessa versiossa nori lisätään samassa vaiheessa kuin perinteisessä versiossa bonito-hiutaleet eli päällimmäiseksi.

Hiyayakko kevätsipulilla, inkiväärillä, katsuobushi bonito-hiutaleilla sekä tilkalla soijakastiketta.

Tässäpä kaikki tällä kertaa! En voi kuin suositella kokeilemaan tätä helppoa ja perinteistä reseptiä. Muistakaa, että mikäli kaikkia ainesosia ei ole saatavilla, voitte varioida ruokalajia mieleiseksenne.

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

Pari sanaa ramenista

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!

Tällä kertaa haluaisin kirjoittaa teille hieman ramen-annoksista, joihin jaoin reseptejä jo viime talvena. Tässä vajaan vuoden aikana olen kuitenkin törmännyt useasti sellaiseen käsitykseen, että ramenin valmistaminen olisi työlästä tai veisi aikaa. Paljastan teille kuitenkin nyt salaisuuden: hyvän kulhollisen ramenia valmistaa vain reilussa kymmenessä minuutissa!

Ramenista on muodostunut oman arkeni pelastus – helppoa ja nopeaa ruokaa silloin, kun lounas on jäänyt välistä. Eikä ihme – hyvä ramen ei vaadi paljoakaan, mutta pitää nälkää kiitettävästi. Erittäin nopeaan ramen-annokseen tarvitaan vain:

  • puoli litraa lihalientä
  • soijakastiketta
  • miriniä
  • misoa
  • kananmunia
  • kevätsipulia
  • ramen-nuudeleita (itse suosin tuoreita, jos suinkin mahdollista)

Ja se on kuulkaas siinä. Noista raaka-aineista voi valmistaa hetkessä herkullisen arkiannoksen, joka näyttää tältä:

Helppo ja nope arkiramen pitää nälkää hyvin ja pitkään!

Kerron tässä alla nyt muutaman niksin, joiden avulla kuka tahansa loihtii hetkessä kulhollisen tätä herkkua!

Aloitetaan kananmunasta. Kuinka keittää kananmuna helposti, ilman että kananmunaa on syytä vahtia ja haluttua kypsyyttä on helppo säätää? Helposti! Vesi kuumennetaan kiehuvaksi. Kananmuna lisätään kiehuvaan veteen siten, että se suurin piirtein peittyy. Käännetään levy nollille, laitetaan kattilan kansi kiinni ja odotetaan. Kahdeksan minuutin kuluttua kananmuna on sisältä sopivan löysä. Kymmenen minuutin päästä kananmuna on puolestaan juuri sopivan kypsä. Kuuma vesi kaadetaan pois ja kananmunien päälle lasketaan jääkylmää vettä, joten kuoriminenkin käy leikiten.

Noh, kananmuna ei vaadi hoivaa tuon kymmenminuuttisen aikana. Silloin on aikaa valmistella koko muu annos. Keitetään lihaliemi, joka maustetaan soijakastikkeella ja mirinillä. Annetaan poreilla hissukseen, minkä aikana keitetään puolestaan nuudelit pakkauksen ohjeen mukaisesti (tuore ramen kypsyy noin 3 minuutissa). Ramenit valutetaan ja kaadetaan kulhon pohjalle. Liemeen sekoitetaan noin ruokalusikallinen misoa ja sekoitetaan. Misoa ei keitetä! Tämän jälkeen liemi kaadetaan nuudeleiden joukkoon, lisätään kuorittu kananmuna kokonaisena tai halkaistuna – oman mieltymyksen mukaan. Lopuksi päälle lisätään kevätsipulisilppua.

Kevätsipuliin on muuten myös syytä kiinnittää huomiota. Hyvä kevätsipuli näyttää tältä:

Hyvä kevätsipuli on tarpeeksi paksu, sen toisesta päästä varsi on vihreä ja lehtimäinen, toisesta päästä puumainen ja vaalea.

Kokemus on opettanut, että hyvän kevätsipulin löytäminen on hankalaa. Tein kerran yli tunnin reissun Hakaniemeen vain ja ainoastaan kevätsipulin takia, joten tiedän mistä puhun. Kun ostatte kevätsipulia, katsokaa, että siinä on vielä juuret. Toisinaan näkee vain vihreää vartta, joka on pistetty poikki siitä, mistä varren pitäisi alkaa puutua ja koko komeus on pakattu umpinaiseen muoviin. Tämä siis käytännössä tarkoittaa, että kyseinen kevätsipuli ei säily pitkään, vaan pakkaukseen kertyvä kosteus pilaa sen nopeammin kuin kokonaisen kevätsipulin.

Kunnon kevätsipuli on kokonainen ja paksuudeltaan reilun sentin ja pituudeltaan noin 30 senttiä eli hyvän keittiöveitsen mittainen. Hyvä kevätsipuli on pakattu muovipakkaukseen, jossa on suuret reiät, parempi kevätsipuli löytyy kaupan hyllystä kuitenkin ilman muovipakkausta kuminauhalla niputettuna. Kunnon kevätsipuli tulee kokemukseni mukaan hyvin usein Saksasta.

Silpputtu kevätsipuli – vaaleat palat ovat tyvestä, tummemmat puolestaan korkeammalta varresta.

Kevätsipulin pitää olla hyvälaatuista, koska sen tehtävä on tuoda annokseen rapeutta ja raikkautta, mikä puolestaan tasapainottaa makujen kokonaisuutta. Kansikuvasta joku saattoi kuitenkin jo huomata, että annoksessa on muutakin kuin liemi, kananmunaa sekä sipulia – aivan oikein! Toisinaan lisään tähän yksinkertaiseen arjen rameniin myös lihaa, mikäli sellaista sattuu jääkaapista löytymään. Tällä kertaa käytin peuraa, mikä osoittautui oikein hyväksi valinnaksi ja muutti tavallisen arkiruoan toimivaksi fusion cuisine‘a edustavaksi annokseksi!

Fusion cuisine ramen

Toivon kuitenkin osoittaneeni teille, että maukkaan ramenin ei tarvitse herkullisen misoramenin tavoin olla paljon aikaa vievä valmistaa. Yksinkertaisista raaka-aineista loihtii maittavan ja täyttävän annoksen reilussa kymmenessä minuutissa!  Rohkeasti vain kokeilemaan!

Hyvää ruokahalua kaikille!

–  Smu

Paistettu Udon

Udonit – nuo nuudelimaailman paksukaiset. Todellinen herkku!

Minun on tunnustettava, että valmistin tätä kesällä hyvin usein grillissä ja aikomukseni oli kirjoittaa teille resepti jo aikaisemmin, mutta se unohtui! Ei se mitään! Olen pyrkinyt muokkaamaan reseptiä blogia varten siten, että ruoan valmistaminen onnistuisi mahdollisimman helposti myös siellä, missä aasialaisia marketteja ei ole ja eksoottisimpien raaka-aineiden saaminen hankalaa. Resepti on yhtä yksinkertainen kuin ainesosaluettelokin:

  • 250 grammaa kanaa
  • porkkana
  • suuri paprika
  • pieni sipuli
  • puolikas kaali
  • valkosipulin kynsi
  • kaksi pakettia udoneita
  • 5 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl miriniä (voi korvata sakella)
  • 1 rkl kalakastiketta (voi korvata katsuobushilla)

Tämä resepti on osa normaalin lokakuun reseptejä eli niitä ruokia, joita syön arkisin verrattain usein.

Heti ensimmäiseksi kana sekä vihannekset pilkotaan. Vihannesten koon suhteen ei tule olla niin nöpönuuka. Olen tottunut valmistamaan ruoan ronskeista paloista, koska grillissä isot palat ovat helpommin käsiteltävissä eivätkä pala niin herkästi. Koska elämme syksyä ja siirrymme kohti talvea, on grilli vaihtunut (ainakin meillä) jo keittiön lieteen ja parilla pannuun – mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistansa… Kuitenkin, mikäli suositte pienempiä paloja, on kaali silti syytä pilkkoa suuriksi siivuiksi, jotta pehmennyt kaali on helppo napata syömäpuikoilla! Tämän ruoan suhteen minulla on kuitenkin yksi selkeä sääntö: kanan kanssa punaista paprikaa, possun kanssa vihreää paprikaa.

 

 

Maustekastike on helppo valmistaa. Soija, mirini sekä kalakastike sekoitetaan keskenään. Mikäli käytätte kalakastikkeen sijaan katsuobushi-hiutaleita, jättäkää ne lisäämättä kastikkeeseen, sillä hiutaleet ripotellaan puolivalmiin ruoan päälle lopuksi.

Kastiketta on noin puoli desiä.

Jatko onkin sitten helppoa kuin pyörällä ajaisi! Ensin keitetään udonit. Kun nuudelit ovat kypsyneet, valutetaan vesi pois ja annetaan udoneiden odotella tovi.

Pannulla kuumennetaan tilkka öljyä ja kanat paistetaan miltei kypsiksi. Lämpö pidetään niin korkealla kuin mahdollista.

Kun kanat ovat melkein kypsiä, lisätään joukkoon porkkanat ja paistetaan tovi. Porkkanoiden jälkeen sipuli sekä valkosipulinkynsi, joka on hienonnettu. Seuraavaksi joukkoon lisätään paprikat ja paistellaan taas kotvan verran. Lopuksi lisätään kaali ja paistetaan, kunnes kaali alkaa pehmetä.

 

 

On aika lisätä joukkoon udonit. Keitetyt nuudelit kipataan pannuun ja sekoitetaan voimakkaasti, jotta ne eivät ota kiinni pohjaan ja pala. Lisätään maustekastike tahi kastike sekä katsuobushi-hiutaleet. Sekoitetaan hyvin – ja se on siinä!

Helppoa, nopeaa ja maukasta! Tärkeintä on vain tietää omat rajansa, sillä yakiudon vie kielen mennessään ja sitä tulee pian syöneeksi liikaa!

Yakiudon

Seuraavalla kerralla kirjoittelenkin teille silakoista, koska tänään tulin poikenneeksi Helsingin perinteisillä silakkamarkkinoilla!

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

Karaage

Lokakuu. Toiset kutsuvat sitä lihattomaksi – minä lihalliseksi – paremminkin normaaliksi (ainakin omasta vinkkelistä katsottuna). En innostu ääripäistä. En äärimmilleen viedystä kasvisruokavaliosta, en hedonistisesta mässäilykulttuurista. Minä kuljen keskitietä. Tämän kuukauden aikana tarkoitukseni on jakaa teille aivan tavalliseen tapaan reseptejä, toki sääolosuhteet huomioiden. Koska olen vapaa bloggaaja (en siis tee yhteistyötä kenenkään kanssa), ei kirjoittaminen tuo minulle tuloja, joilla voisin hankkia kunnon kuvausvehkeitä. Syksyllä kun tuppaa olemaan toisinaan hieman liiankin hämärä kuvata. Mutta! Painotan tässä kuussa ruoan monimuotoisuutta ja tasapainoisuutta. Paitsi että monimuotoinen ruokavalio koostuu niin viljoista, kasviksista, maitotuotteista kuin lihasta, on ruoan syytä olla myös tasapainoista ja sisältää kaikkia edellämainittuja raaka-aineita oikeassa suhteessa. Noh, tasapaino on vähän sellainen keskitien termi. Minun kohdallani se tarkoittaa myös sitä, että toisinaan herkutellaan – kuten tänään!

Karaage on japanilaista, paistettua kanaa. Hyvin yksinkertaisesti sanottu, eikö? Kana voi olla niin sisäfilettä, rintafilettä kuin vaikkapa paistinleikettä (oma suosikkini). Liha pienitään sopivan kokoisiksi, reiluksi suupaloiksi, minkä jälkeen se marinoidaan. Marinointiin voi käyttää soijakastiketta, alkoholia tai erilaisia marinadeja. Itse marinoin karaagen aina omassa, salaisessa marinadissani, josta ette valitettavasti saa reseptiä, mutta näette kyllä kuvan! Vinkkinä – se on soijapohjainen…

Ainesosaluettelo on helppo ja yksinkertainen:

  • 250 grammaa kanaa
  • marinadia
  • n. 1 dl vehnäjauhoa
  • n. 1 dl maissitärkkelystä
  • suolaa
  • pippuria

Ensin on syytä aloittaa kanan marinoimisesta. Valitaan haluttu marinadi, kanat pienitään ja niitä marinoidaan vähintään 2 tuntia.

Ennen kypsentämistä jauhot, maissitärkkelys, suola ja pippuri sekoitetaan keskenään laakeassa astiassa.

Tässä vaiheessa kanan jatkokäsittely on koulukuntakysymys. Toiset sekoittavat tätä jauhoseosta kanan ja marinadin joukkoon siten, että kanat peittyvät ns. löysään taikinaan. Toiset puolestaan pyörittelevät kanat jauhoseoksessa, kuten minäkin teen. Mikäli jauhot sekoittaa marinadiin, kypsennettäessä kanan ympärille syntyy paksumpi kuori. Koska emme tee kanakatsuja, suosin kevyempää versiota. Kanat siis jauhojen sekaan, jossa ne saavat kieriä kunnolla!

 

Karaage paistetaan öljyssä. Kattilassa kuumennetaan reilusti öljyä, johon kanat upotetaan kypsymään. Ennen kuin kanan upottaa kuumaan öljyyn, suosittelen ravistelemaan sitä hiukan, jotta irtonainen jauho varisee pois mahdollisimman hyvin. Kun kanat on ovat kauniin ruskeita, ne nostetaan valumaan. Toiset käyttävät pelkkää talouspaperia lautasen päällä, mutta itse suosin metallisiivilää, jonka asetan metallisen kulhon päälle. Näin liika öljy pääsee valumaan pois ja metallinen kulho puolestaan heijastaa lämpöä ja pitää karaaget kuumina pidempään!

Karaage

Tänään karaage valmistui lounaaksi yhdessä keitetyn riisin ja tempurakuorrutteen saaneiden munakoisen kanssa – ohjeen tempuraan löydätte tästä. Ja kun kyse on karaagesta, kylkeen on syytä lisätä pari lohkoa sitruunaa, joiden kirpeä mehu antaa kanalle mukavasti potkua!

Karaage sopii mainiosti niin lounaaksi, välipalaksi kuin iltapalaksikin. Maltti on kuitenkin malttia. Uppopaistettu ruoka ei sovi kenellekään jokaisena ateriana! Koska tällä kertaa kirjoitin teille hieman raskaammasta ruoasta, ensi kerraksi pyrin taiteilemaan teille jotain kevyempää ja kasvispitoisempaa, jossa kana on osa kokonaisuutta eikä itse pääjuttu.

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

Mitarashi Dango

Käydessäni täydentämässä ruokakaapin aasialaisten elintarvikkeiden osastoa, bongasin sattumalta hyvin pehmeää tofua marketin kylmäkaapista – ja jostain kumman syystä päässäni alkoi raksuttaa. Miten olisi tofupohjainen jälkiruoka? Kyllä – mitarashi dango.

Mitarashi dango on japanilaisen keittiön herkku, joka valmistetaan tofusta ja riisijauhosta (mochiko). Mochiko on riisijauhoa (glutinous rice flour), joka on valmistettu ns. tahmariisistä (sticky rice). Tätä jauhoa voi periaatteessa valmistaa jopa kotikonstein. Tofusta ja riisijauhosta tehdään taikina, josta vaivataan pyöreitä palloja, jotka tarjoillaan kolmen tai viiden pallon vartaissa siirappimaisen kastikkeen kera.

Ainesosaluettelo on lyhyt:

  • 250 grammaa pehmeää (silken) tofua
  • 250 grammaa mochikoa
  • 2,5 dl vettä
  • reilu desi sokeria
  • 5 ruokalusikallista soijakastiketta
  • 2 kukkurallista ruokalusikallista maissitärkkelystä

Tärkeintä koko hommassa on, että tofu on pehmeää. Silken tofu on juuri tähän käyttötarkoitukseen, sillä se on rakenteeltaan niin samettista, ettei sitä saa nostettua pakkauksestaan lusikalla yhtenä palana. Tofupakkaus painoi 300 grammaa, josta tofun osuus oli 250 grammaa. Toki taikinaa voi valmistaa myös pienemmän määrän, kunhan jauhon ja tofun suhteen pitää samana. Käyttämällä koko paketin on kuitenkin helppo varmistua siitä, että puolikkaita tofupaketteja ei jää lojumaan jääkaapin perälle.

 

Tofu siis vain yksinkertaisesti sekoitetaan ja vaivataan jauhojen joukkoon. Taikina muistuttaa rakenteeltaan hyvin pitkälti murotaikinaa: ensin muodostuu isoja paakkuja, sitten muromaista taikinaa.

 

Lopulta taikinasta muodostuu kiinteä, joskaan ei kuiva pallo. Taikinan rakenne on helppo testata. Kun taikinasta lohkaisee ruokalusikallisen kokoisen palan, pitäisi käsien välissä pyörittelemällä muodostua kiinteä pallo, joka ei halkeile. Mikäli jauhoja kuitenkin on humpsahtanut taikinaan liikaa, kannattaa tofun omaa nestettä lisätä taikinaan sekaan varovaisesti teelusikallinen kerrallaan.

Valmis taikina

Seuraavaksi taikinasta vaivataan pieniä palloja, jotka kannattaa suhteuttaa vartaan paksuuteen. Koska bambusta valmistettuja cocktailvartaita ei ollut saatavilla, käytin puisia grillivartaita, jotka katkaisin keskeltä kahtia. Vartaan paksuuteen nähden noin ruokalusikallinen taikinaa riittää muodostamaan juuri oikean kokoisen pallon.

Kun taikina on pyöritelty näteiksi palleroiksi, on aika kypsentää ne. Ensimmäisessä vaiheessa taikina kypsennetään keittämällä. Pallot siis upotetaan kiehuvaan veteen pienissä erissä, siten että ne varmasti peittyvät hyvin.

Pallot ovat kypsyneet, kun ne nousevat pintaan kellumaan. Tämän jälkeen niiden annetaan kiehua vielä minuutin pari.

Seuraavaksi pallot varrastetaan. Kosteat kädet helpottavat huomattavasti käsittelyä, joten suosittelen pitämään vesikuppia lähettyvillä. Vartaat asetetaan kuumalle pannulle, ja niitä paistetaan tovin kummaltakin puolen.

Vartaiden paistuessa on aika valmistaa siirappi. Vesi, sokeri, soija sekä tärkkelys sekoitetaan keskenään. Seos muuttuu tässä vaiheessa todella sameaksi, mitä ei pidä säikähtää, sillä kiehahdettuaan väri muuttuu tummaksi ja kiiltäväksi. Seos siis kiehautetaan koko ajan sekoittaen. Valitettavasti itse prosessista minulla ei ole kuvaa, mutta valmiista lopputulemasta kylläkin. Pahoitteluni kuvan sameutta, sillä höyry sumensi linssin. Pääasia on, että näette siirapin värin.

Lopuksi siirappi kaadetaan vartaiden päälle – mitarashi dango on valmis nautittavaksi höyryävän kuuman vihreän teen kera!

Mitrashi Dango

 

Minun on myönnettävä, että pidän tästä leivonnaisesta. Mitarashi dango kun ei ole varsinaisesti makea eikä suolainen. Sokeri toki antaa makeutta, mutta soija puolestaan tuo suolaisuutta. Maku on hyvin… umami(sh)!

Tässä kaikki tältä erää. Tätä raapustaessani minulla on uunissa Pekingin ankka. Mikäli saan reseptin toimimaan, saatan joskus raapustella siitäkin…

Hyvää ruokahalua kaikille!

– Smu