Month: October 2017

Paistettu Udon

Udonit – nuo nuudelimaailman paksukaiset. Todellinen herkku!

Minun on tunnustettava, että valmistin tätä kesällä hyvin usein grillissä ja aikomukseni oli kirjoittaa teille resepti jo aikaisemmin, mutta se unohtui! Ei se mitään! Olen pyrkinyt muokkaamaan reseptiä blogia varten siten, että ruoan valmistaminen onnistuisi mahdollisimman helposti myös siellä, missä aasialaisia marketteja ei ole ja eksoottisimpien raaka-aineiden saaminen hankalaa. Resepti on yhtä yksinkertainen kuin ainesosaluettelokin:

  • 250 grammaa kanaa
  • porkkana
  • suuri paprika
  • pieni sipuli
  • puolikas kaali
  • valkosipulin kynsi
  • kaksi pakettia udoneita
  • 5 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl miriniä (voi korvata sakella)
  • 1 rkl kalakastiketta (voi korvata katsuobushilla)

Tämä resepti on osa normaalin lokakuun reseptejä eli niitä ruokia, joita syön arkisin verrattain usein.

Heti ensimmäiseksi kana sekä vihannekset pilkotaan. Vihannesten koon suhteen ei tule olla niin nöpönuuka. Olen tottunut valmistamaan ruoan ronskeista paloista, koska grillissä isot palat ovat helpommin käsiteltävissä eivätkä pala niin herkästi. Koska elämme syksyä ja siirrymme kohti talvea, on grilli vaihtunut (ainakin meillä) jo keittiön lieteen ja parilla pannuun – mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistansa… Kuitenkin, mikäli suositte pienempiä paloja, on kaali silti syytä pilkkoa suuriksi siivuiksi, jotta pehmennyt kaali on helppo napata syömäpuikoilla! Tämän ruoan suhteen minulla on kuitenkin yksi selkeä sääntö: kanan kanssa punaista paprikaa, possun kanssa vihreää paprikaa.

 

 

Maustekastike on helppo valmistaa. Soija, mirini sekä kalakastike sekoitetaan keskenään. Mikäli käytätte kalakastikkeen sijaan katsuobushi-hiutaleita, jättäkää ne lisäämättä kastikkeeseen, sillä hiutaleet ripotellaan puolivalmiin ruoan päälle lopuksi.

Kastiketta on noin puoli desiä.

Jatko onkin sitten helppoa kuin pyörällä ajaisi! Ensin keitetään udonit. Kun nuudelit ovat kypsyneet, valutetaan vesi pois ja annetaan udoneiden odotella tovi.

Pannulla kuumennetaan tilkka öljyä ja kanat paistetaan miltei kypsiksi. Lämpö pidetään niin korkealla kuin mahdollista.

Kun kanat ovat melkein kypsiä, lisätään joukkoon porkkanat ja paistetaan tovi. Porkkanoiden jälkeen sipuli sekä valkosipulinkynsi, joka on hienonnettu. Seuraavaksi joukkoon lisätään paprikat ja paistellaan taas kotvan verran. Lopuksi lisätään kaali ja paistetaan, kunnes kaali alkaa pehmetä.

 

 

On aika lisätä joukkoon udonit. Keitetyt nuudelit kipataan pannuun ja sekoitetaan voimakkaasti, jotta ne eivät ota kiinni pohjaan ja pala. Lisätään maustekastike tahi kastike sekä katsuobushi-hiutaleet. Sekoitetaan hyvin – ja se on siinä!

Helppoa, nopeaa ja maukasta! Tärkeintä on vain tietää omat rajansa, sillä yakiudon vie kielen mennessään ja sitä tulee pian syöneeksi liikaa!

Yakiudon

Seuraavalla kerralla kirjoittelenkin teille silakoista, koska tänään tulin poikenneeksi Helsingin perinteisillä silakkamarkkinoilla!

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

Advertisements

Karaage

Lokakuu. Toiset kutsuvat sitä lihattomaksi – minä lihalliseksi – paremminkin normaaliksi (ainakin omasta vinkkelistä katsottuna). En innostu ääripäistä. En äärimmilleen viedystä kasvisruokavaliosta, en hedonistisesta mässäilykulttuurista. Minä kuljen keskitietä. Tämän kuukauden aikana tarkoitukseni on jakaa teille aivan tavalliseen tapaan reseptejä, toki sääolosuhteet huomioiden. Koska olen vapaa bloggaaja (en siis tee yhteistyötä kenenkään kanssa), ei kirjoittaminen tuo minulle tuloja, joilla voisin hankkia kunnon kuvausvehkeitä. Syksyllä kun tuppaa olemaan toisinaan hieman liiankin hämärä kuvata. Mutta! Painotan tässä kuussa ruoan monimuotoisuutta ja tasapainoisuutta. Paitsi että monimuotoinen ruokavalio koostuu niin viljoista, kasviksista, maitotuotteista kuin lihasta, on ruoan syytä olla myös tasapainoista ja sisältää kaikkia edellämainittuja raaka-aineita oikeassa suhteessa. Noh, tasapaino on vähän sellainen keskitien termi. Minun kohdallani se tarkoittaa myös sitä, että toisinaan herkutellaan – kuten tänään!

Karaage on japanilaista, paistettua kanaa. Hyvin yksinkertaisesti sanottu, eikö? Kana voi olla niin sisäfilettä, rintafilettä kuin vaikkapa paistinleikettä (oma suosikkini). Liha pienitään sopivan kokoisiksi, reiluksi suupaloiksi, minkä jälkeen se marinoidaan. Marinointiin voi käyttää soijakastiketta, alkoholia tai erilaisia marinadeja. Itse marinoin karaagen aina omassa, salaisessa marinadissani, josta ette valitettavasti saa reseptiä, mutta näette kyllä kuvan! Vinkkinä – se on soijapohjainen…

Ainesosaluettelo on helppo ja yksinkertainen:

  • 250 grammaa kanaa
  • marinadia
  • n. 1 dl vehnäjauhoa
  • n. 1 dl maissitärkkelystä
  • suolaa
  • pippuria

Ensin on syytä aloittaa kanan marinoimisesta. Valitaan haluttu marinadi, kanat pienitään ja niitä marinoidaan vähintään 2 tuntia.

Ennen kypsentämistä jauhot, maissitärkkelys, suola ja pippuri sekoitetaan keskenään laakeassa astiassa.

Tässä vaiheessa kanan jatkokäsittely on koulukuntakysymys. Toiset sekoittavat tätä jauhoseosta kanan ja marinadin joukkoon siten, että kanat peittyvät ns. löysään taikinaan. Toiset puolestaan pyörittelevät kanat jauhoseoksessa, kuten minäkin teen. Mikäli jauhot sekoittaa marinadiin, kypsennettäessä kanan ympärille syntyy paksumpi kuori. Koska emme tee kanakatsuja, suosin kevyempää versiota. Kanat siis jauhojen sekaan, jossa ne saavat kieriä kunnolla!

 

Karaage paistetaan öljyssä. Kattilassa kuumennetaan reilusti öljyä, johon kanat upotetaan kypsymään. Ennen kuin kanan upottaa kuumaan öljyyn, suosittelen ravistelemaan sitä hiukan, jotta irtonainen jauho varisee pois mahdollisimman hyvin. Kun kanat on ovat kauniin ruskeita, ne nostetaan valumaan. Toiset käyttävät pelkkää talouspaperia lautasen päällä, mutta itse suosin metallisiivilää, jonka asetan metallisen kulhon päälle. Näin liika öljy pääsee valumaan pois ja metallinen kulho puolestaan heijastaa lämpöä ja pitää karaaget kuumina pidempään!

Karaage

Tänään karaage valmistui lounaaksi yhdessä keitetyn riisin ja tempurakuorrutteen saaneiden munakoisen kanssa – ohjeen tempuraan löydätte tästä. Ja kun kyse on karaagesta, kylkeen on syytä lisätä pari lohkoa sitruunaa, joiden kirpeä mehu antaa kanalle mukavasti potkua!

Karaage sopii mainiosti niin lounaaksi, välipalaksi kuin iltapalaksikin. Maltti on kuitenkin malttia. Uppopaistettu ruoka ei sovi kenellekään jokaisena ateriana! Koska tällä kertaa kirjoitin teille hieman raskaammasta ruoasta, ensi kerraksi pyrin taiteilemaan teille jotain kevyempää ja kasvispitoisempaa, jossa kana on osa kokonaisuutta eikä itse pääjuttu.

Hyvää ruokahalua!

–  Smu