Month: June 2015

Sardiinia, tomaattikastiketta & spaghettia

Kuten moni tietääkin, rakastan pizzaa yli kaiken.  Tomaattikastike on kuitenkin tärkeä osa pizzaa. Vielä tärkeämpi osa on erinomainen tomaattikastike. Hyvää kastiketta ei keitetä kasaan, vaan kastike kootaan tarkkaan ainesosa ainesosalta, minkä jälkeen se saa vetäytyä rauhassa maukkaaksi. Viikonlopun pizzakastikkeeseen käytin paseeratun tomaatin lisäksi öljyä, sitruunamehua, suolaa, sokeria, valkosipulia, oliiviyrttiä, timjamia ja basilikaa sekä muutaman tipan tabascoa.

Kastiketta jää kuitenkin hyvin usein yli. Pois hyvää tavaraa ei kannata heittää, vaan kastikkeen voi jopa pakastaa lyhyeksi ajaksi. Vielä parempi tapa on hyödyntää pizzakastikkeen loppu pastakastikkeena. Mikäli sattuu olemaan myös yhtä hatarapäinen kuin minä olen, on unohtanut käyttää pizzaan varaamansa sardiinit leivonnan yhteydessä, jolloin kastikkeesta tulee heti parempi!

Ainesosaluettelo on hyvin lyhyt:

  • tomaattikastiketta (pizzakastikkeen loppu on parhainta mahdollista)
  • purkillinen sardiineja (suosin Pirkkaa)
  • spaghettia
Here we go!

Here we go!

Tämän ruokalajin kanssa on syytä harjoittaa multi tasking‘ia. Kastikkeen on vetäydyttävä kasaan sardiineiden kanssa täysin samaan aikaan spaghettin keittoajan puitteissa. Näin mahdollistuu paras mahdollinen maku sekä koostumukseltaan täydellinen pasta.

Tässä välissä huomautan, että spaghetti on syytä keittää hyvin suolatussa vedessä, koska keitinvedellä on oma roolinsa ruoassa.

Kun pasta on juuri päässyt kiehumaan, pitäisi jääkaappikylmän tomaattikastikkeen näyttää kutakuinkin ensimmäisen kuvan mukaiselta.

Kuva 1.

Kuva 1.

Ensimmäisten kuplien ilmoittaessa kastikkeen olevan kiehumispisteessä, lisätään joukkoon varovaisesti sardiinit. Kastiketta sekoitellaan varovaisesti kaloihin koskematta toisen kuvan mukaisesti.

Kuva 2.

Kuva 2.

Spaghettien lähestyessä al dente‘a, pitäisi kastikkeen nesteen olla haihtunut jo niin paljon, että kastike alkaa muistuttaa vahvaa sosetta. Tällöin sardiineja voi jo pyöritellä kastikkeessa, jotta ne peittyvät tomaattikastikkeeseen joka puolelta kolmannen kuvan mukaisesti.

Kuva 3.

Kuva 3.

Kun pasta on kypsää, spaghetti nostetaan kattilasta valuttamatta suoraan pannulle. Näin ne pasta tuo mukanaan keitinvettä, jota voi (ja kannattaa sekä pitää) lorauttaa myös tilkallinen pannulle. Näin varmistetaan, että spaghetti ei takerru kiinni toisiinsa ja samalla keitinvesi tuo kastikkeeseen kaivattua suolaa sekä vetreyttää vetäytyneen kastikkeen.

Viimeinen vaihe

Viimeinen vaihe

Kun pasta on pannulla, kierräytetään spaghteiia muutamalla rivakalla otteella ympäri, jotta tomaattikastike tarttuu pastaan. Annos kaadetaan lautasella, lisätään hieman parmesani-lastuja sekä hitusen persiljaa ja täydellinen ruokalaji on valmis!

Täydellisyyttä

Täydellisyyttä

Tämä resepti on hyvin yksinkertainen ja nopea, mutta samalla moni asia voi mennä pieleen. Sardiinit eivät saisi ruskistua pannulla eikä kastike palaa pohjaan. Vastaavasti spaghettin olisi todella oltava al dente, jotta se imee itseensä tomaattikastiketta.

Tällä kertaa minulla ei sitten muuta ollutkaan – paitsi täysi vatsa heti ruokailun jälkeen!

Hyvää ruokahalua kaikille!

– Smu

Advertisements

Kesäkauden antimia

No niin! Alkajaisiksi pyydän anteeksi, että aktiivisuuteni on ollut hieman heikohkoa. Koitan parhaani mukaan välttää pahemman burn outin näin parikymppisenä, jotta voin säästää loppuunpalamiseni viidenkympin villityksen tienoille kokeita korjaillessani. Minä muuten aion tulevaisuudessa vastain kaikkien ihmistne mielipiteitä pitää kokeet paperisina vaikka väkisin. Ensin pitäisi tosin valmistua ja päästä töihin… No ei mennä pedagogiikkaan sen enenpää.

Alkaa olla se aika vuodesta, kun joudun kriiseilemään juhannusta. Saanko keltaista kesäkurpitsaa ratatouilleen? Kevät on ollut kehno ja kylmä, mutta tiedättekös – toivoa on!

Keltainen kesäkurpitsa

Keltainen kesäkurpitsa

Kurpitsantaimessa on jo nuppuja. Juhannukseen on kolme viikkoa. Jos säät suosivat, kasvaa hedelmä kylläkin muutamassa päivässä riittävän kokoiseksi, mutta kun… Ensin pitäisi saada kasvi kukkimaan. Se on ongelma se. Keltaisen ja perinteisen (liekö vihreä) kesäkurpitsan kanssa kesällä kokkaillessa kannattaa muistaa, että keltainen on rakenteeltaan kovempi. Niinpä vihreän kesäkurpitsan täyttäminen on mieluisampaa kuin vaikkapa etikkaliemeen säilöminen.

Jokainen joka minut tuntee, tietää minun olevan viinin ystävä. Vaikka minusta tuntuukin viikko viikolta yhä enemmän siltä, että viineistä on siirryttävä asteen verran korkeammalle – tai sitten kroppani ei kelpuuta kuin tiettyjä merkkejä, mikä on myös mahdollista. Tästä huolimatta minä istutin viinin. Punaista ja valkoista.

Valkoviini

Valkoviini

Kieltäydyn systemaattisesti kutsumasta tätä viiniä “vihreäksi”. Minulle on aivan sama – eritoten värisokea kun olen – minkä värinen se rypäle on. Jos saatava tuote on kuitenkin bianco, blanco, white tai valkoinen, puhun mielummin valkoviinistä, vaikka kyseessä onkin vasta kasvi. Mikäli joku muuten sattuu kasvattamaan viiniä kotipuutarhassaan, kannattaa muistaa pari pientä seikkaa. Köynnökset eivät pidä talvikosteudesta, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että räystäänalainen seinusta ei ole hyvä paikka. Valkoista paremmin Suomessa kasvaa punainen, joskin pohjoisia lajikkeita on aina vain enemmän.

Toiseksi haluaisin muistuttaa, että viini-juomaa voi tehdä muustakin kuin viinirypäleistä. Esimerkiksi raparperista saa oivaa juomaa, kun käyttää lisäksi rusinoita (tai tuoreita rypäleitä) ja mahdollisesti myös omenoita. En mene enenpää yksityiskohtiin, koska saattaisin suututtaa joitakin tahoja neuvomalla, kuinka kiertää alkoholimonopolimme kiskurihintoja.

Piirakkaan, kakkuihin, hilloksi, kiisseliksi tai viiniksi - raparperista on moneksi!

Piirakkaan, kakkuihin, hilloksi, kiisseliksi tai viiniksi – raparperista on moneksi!

Oletan, että monet muutkin pitävät valkosipulista yhtä paljon kuin minä. Valkosipulin ongelma on yleisesti ottaen vain löyhkä, joka seuraa monia pizzeriasta poistuvia ihmisiä. Löyhkä on tosin hieman kyseenalainen.

Valkosipulia koulimista odottamassa.

Valkosipulia koulimista odottamassa.

Valkosipuli pärjää mainiosti Suomen ilmastossa. Kynnet pitäisi joka tapauksessa kylmäkäsitellä ennen kylvöä, joten kylvö kannattaa suorittaa jo syksyllä, jolloin sipulisato on valmiina seuraavan kasvukauden aikana. Mikäli valkosipulin isuttaa kukinnosta, kuluu satoon kaksi kasvukautta. Suomalaisessa maaperässä kasvanut valkosipuli ei kuitenkaan löyhkää. Uskokaa tai älkää. Kaiken kukkuraksi valkosipulin voi laittaa alulle mistä tahansa kaupan sipulihyllyn tuotteesta.

Ehkäpä pitäisi siirtyä varsinaisiin kausituotteisiin eli yrtteihin – keittiön helmiin.

Timjami, basilika, korianteri ja oliiviyrtti.

Timjami, basilika, korianteri ja oliiviyrtti.

Kasvihuoneestani löytyy hyvin perinteinen valikoima yrttejä. Timjami on ratatouilleen ehdoton, samoin basilika. Korianteria tarvitaan falafeleihin ja se antaa ruokaan hyvää potkua. Sitten tämä oliiviyrtti.

Oliiviyrtti

Oliiviyrtti

Vienosti oliivinmakuinen, paksurakenteinen ja hieman havumainen yrtti on itselleni melko uusi tuttavuus. Näin ollen yrtti antaa hyvän lisän salaatteihin tai vaikkapa voileipiin. Myönnän – tämä ei ole ehkä siitä perinteisemmästä päästä!

thumb_IMG_3608_1024

Persilja on kuitenkin kaikille tuttu. Jos persilja kasvaa avomaalla, voi sitä tonkia hyvillä mielin vielä tammikuun hankien alta, koska kasvin sisältämä rauta pitää persiljan hyvänä. Sanoisin, että tämä on yksi parhaista kalan kanssa käytettävistä yrteistä – suomalaiset eivät tätä vain vielä ole oikein hönänneet. Persiljan lisäksi sitruunaa, chiliä, valkosipulia ja oliiviöljyä minkä tahansa kalalajin kanssa muuttaa hetkessä perinteiset järvikalat välimerelle tyypillisiksi herkuiksi. Eikä kenellekkään jää ikävä perinteistä tilliä… Ei!

Sitruunamelissa, minttu & piparminttu

Sitruunamelissa, minttu & piparminttu

Sitruunamelissan, mintun ja piparmintun kanssa on syytä olla varovainen. Mintuilla on taipumus erittää juuristaan maahan ainetta, joka haittaa muiden kasvien kasvua. Sitruunamelissa menestyy kuitenkin helposti.  Itseasiassa suosittelen käyttämään mojitoon sitruunamelissaa, maku on erinomainen. Muutoin tästä kolmikosta on mainittava monipuolisuus. Suosittelen käyttämään puolet sitruunamelissaa ja toisen puolen tasaisesti niin minttua kuin piparminttuakin ja hauduttamaan näistä tuoreiltaan viitisen minuuttia yrtti”teen”. Maku on loistava ja virkistävä!

thumb_IMG_3605_1024

Loppuun on sanottava vielä vakava sana rosmariinista. Suomalaisissa rosmariineissa esiintyy tällä hetkellä rosmariinihärmää. Tauti ilmenee harmaana peittona kasvin lehdillä. Härmä ei leviä muihin ksveihin saatika ole myrkyllinen, mutta ajan kanssa se pilaa maun. Ainoana estokeinona on rikitys, mutta se on hieman hankalampi prosessi varsinkin isoissa kasvihuoneissa, joissa saatetaan viljellä rikkiherkkiä lajikkeita. Tästä syystä suomalaisen rosmariinin hinta tulee nousemaan pilviin. Suositteelenkin ulkomaalaisia lajikkeita kesäksi, jotta härmän leviäminen estyy. Näin maku paranee ja jokainen voi nauttia kesällä esimerkiksi rosmariinilla maustetuista lammasvartaista punaviinin kera!

Näkemisiin!

– Smu