Month: April 2015

Tippaleipiä – Fazer vs. Malviala

Tippaleipä menee samaan kategoriaan kuin laskiaispulla. Syön niitä paljon. Laskiaispullia tuli tosin syötyä tänä vuonna aivan liian vähän, mutta enköhän minä pääse siitä jotenkin yli… Mutta! Kuten laskiaspullien suhteen myös tippaleipiä on monenlaisia sekä hintaisia. Monethan ajattelevat, että kyseessä on tylsä ja mauton palaneelta ja rasvaiselta maistuva leivos, mutta olen erimieltä. Toisin kuin vaikkapa munkit, ei tippaleipä turvota yhtä paljon vatsaa eikä sillä saa aikaiseksi samanlaista ähkyä kuin munkeilla.

Valitsin tähän vertailuun kauppahyllyn kalleimman eli Fazerin (hinta +- 4 euroa) sekä halvimman eli Malvialan (2,25 euroa) tippaleivät.

IMG_2957 IMG_2962

Noh. Fazer ei tuottanut ongelmia ostaa. Ei. Fazerin tippaleipiä löytää melkein jokaisesta kaupasta. Malviala puolestaan oli vähän hankalampi. Tosin vanhasta kokemuksesta tiesin suunnata Lidliin ostoksille. Huomasin myös, että kyseistä tippaleipää saa joistakin S-marketeista.

Fazerin tippaleipä on kallis. Rasia maksaa nelisen euroa – give or take few cents! Fazer on merkkinä tunnettu. Niinkin tunnettu, että brändi kuvittelee olevansa oikeutettu tuottaa käytänössä kuinka huonolaatuisia Runebergin torttuja tahansa vain maineensa turvin… Olen ikuisesti katkera siitä karvasmantelin määrästä… toisaalta Fazerin laskiaispullat ovat parhaimpia tässä maassa….. Mutta asiaan!

IMG_2961 IMG_2959

 

Kun katson näitä kuvia tästä tippaleivästä, en koe tuntevani suurta vetoa tuohon tuotteeseen. Ulkomuoto muistuttaa 70-luvun sci-fi sarjojen jäljitelmää aivoista. Idea on varmasti ollut ihan leppoisan lutunen, mutta toteutus uupuu kaikilta puolin. Ensinnäkin tippaleivät hajoilevat jo laatikoissa. En voi kuvitellakkaan, miten leivos kestäisi kuljetusta vaikkapa autossa kaupungista kesämökille paria tuntia, matkan loppuosan ollessa kuoppaista mökkitietä.

Hienovaraiseksi yritetyssä rakenteessa on kuitenkin se hyvä puoli, että tomusokeria tippaleipään mahtuu enemmän. Huono puoli on vain se, että syömiseen tarvitsee melko todennäköisesti lusikan. Yksikin puraisu ja koko homma murenee kuin osteoporoosia sairastava vanhus aivastaessaan. Vaikka taikinan omaa makua ei juurikaan ole, tuote kuitenkin maistuu. Tosin suutuntuma on inhottava. Puraistu palanen hajoaa suussa useiksi pieniksi ja ilkeänmuotoisiksi taikinatipoiksi pistellen ikeniä aivan vain kiusatakseen syöjää viimeiseen asti.

Mutta! Eniten miinusta Fazer saa kyllä yhdestä pienestä seikasta. Kuka idiootti käyttää perinneherkussa MAAPÄHKINÄÖLJYÄ? Sen vielä ymmärrän, että kananmuna on tippaleipää varten välttämättömyys, mutta maapähkinäöljy… Maapähkinäallergiahan ei suinkaan ole entistä suurempi ilmiö. Pitää kiittää kyllä sitä neropattia, joka on kaikista öljyvaihtoehdoista (kotimaastakin saisi rypsiä ja rapsia) päättänyt käyttää maapähkinäöljyä. Onnea, Fazer, menetitte juuri ison liudan asiakkaita…

Fazerin tippaleipä saa arvosanaksi 3/5. Koostumus on hankala, maku on melko mukiinmenevä, mutta viimeinen niitti on öljyvalinta. En voi siis olla tyytyväinen ostokseeni.

Käsitelläänpä sitten Malvialan tippaleipää.

IMG_2968 IMG_2969

Noh… Hintaa reilut pari euroa. Ei kovin kallista. Ulkoasu ei ole yhtä tyylikäs kuin Fazerin tippaleivällä. Toisaalta tämä tippaleipä pysyy kasassa ensimmäisen puraisun jälkeenkin. Tomusokeria on suhteessa ehkä hieman liian vähän, mutta toisaalta taikina itsessään maistuu mukavasti. Annan lisäpisteitä siitä, että tuotteessa on käytetty kasvirasvaa – mutta miinusta siitä että se ei ole kotimaista vaan palmua. Lisäksi lusikkaa ei tarvita, vaan pudonneet palat voi napsia sormin.

Malvialan tippaleipä saa 4-/5. Ulkomuodosta ja tasalaatuisuuden puutteesta sekä palmuöljystä on annettava miinusta. Muutoin tuote on itseasiassa hyvä. Näitä minä ostan jatkossakin

Tähän loppuun mainitsen vielä, että vuoden 2015 parsakausi on avattu!

Versio 2

Hyvää ruokahalua teille kaikille!

– Smu

Advertisements

Testissä Mori-Nu Silken Tofu

Tiedättekös – rakkaat lukijat – tunnen itseni itsekkääksi. Miksi? Siksi, että ruokablogini reseptejä on tätä virkettä kirjoittaessani luettu 5999 kertaa. Näistä viimeisimmän 999 eteen en tunne tehneeni paljoakaan. Anteeksi. Kiireitä on ollut – ja on edelleenkin. Silti. Anteeksi, lukijat hyvät, olen laiminlyönyt teitä!

Koska itsesäälissä rypeminen ei kuitenkaan ole muodikasta, on parempi mennä itse asiaan. Mori-Nu Silken Tofu, jota taannoin aasialaisesta supermarketista ostin, ansaitsee nyt tulla testatuksi. Aluksi pari sanaa itsessään tuotteesta. Paketissa kerrottiin, että tofu suljetaan tetraan hyvinkin juoksettuneena ja se kypsyy ja kiinteytyy pakkauksen sisällä. Koska en aikaisemmin tämäntyyppistä tofua tiettävästi ollut kokkaillut, päätin odottaa melkein parasta ennen päiväykseen saakka – noh 10 päivää sitä olisi ollut vielä jäljellä!

Sitten itse tuote…

Vielä paketissa...

Vielä paketissa…

Pakkauksen mukaan tofun piti suorastaan liukua ulos, kun pakkauksen avaa. Rehellisesti sanottuna näin ei ollut, joten pienen pientä väkivaltaa tarvittiin, jotta tofu pääsi leikkuulaudalle saakka.

IMG_2908_2 IMG_2910

Kuten pakettikin kertoo, kyseessä oli tofu curd. Sanalle curd ei tässä tapauksessa ole parempaa vastinetta kuin (juusto)massa. Toisinsanoen tofu oli koostumukseltaan hyvin joustavaa ja pehmeää. Rakenne oli jotakin mozzarellan ja vuohenjuuston välimaastosta. Pakkauksen mukaan tämä tuote sopii parhaiten jälkiruokiin ja salaattiin. Koska olin ehdottomasti pakkauksen suositusten kanssa samaa mieltä, tein juuri päinvastoin ja paistoin tofun. Ei minua kiinnosta se, mihin se on tarkoitettu, vaan mihin tofu todella sopii!

Tofu kannattaa yleensä marinoida hyvissä ajoin. En tehnyt niin tällä kertaa. Pilkottuani tofun kuutioiksi, kuumensin pannun ja lisäsin wokkiöljyä. Kun öljy oli kuumaa, tofut vain pannulle rullaamaan!

Paiston alussa

Paiston alussa

Hetkisen aikaa tofuja paisteltuani, tulin siihen tulokseen, että aika lisätä mausteita. Ei suolaa, ei pippuria, ei yrttejä tai muita mausteita. Lisäsin tofun sekaan hieman chilikastiketta.

Puolivälissä paistamista

Puolivälissä paistamista

Oletukseni oli, että pehmeärakenteinen tofu ei kestä kastikkeen lisäämistä, mutta olin väärässä. Pannu kuumana ja kastikkeen juoksetuttua tofu kyllä kesti – kunnes päätin varovaisesti sekoittaa.

Paiston lopuksi

Paiston lopuksi

Pehmeärakenteinen tofu ei kestä kovin sekoittamista. Tästä huolimatta rakenne ei mennyt tuhannenpäreiksi, joten olin melko tyytyväinen.

Maistamisen aika. Mitä tämän kanssa syödään? En halunnut tehdä mitään prameaa, sillä tarkoitus oli tutkailla tofua. Siksi kyytipojaksi kelpasivat niin bataattiranskikset kuin parin päivän takainen tzatziki.

IMG_2917

Kombinaatio oli hyvä, sillä bataatti on makeaa ja tzatziki puolestaan raikasta. Kummankin kanssa tofu maistui. Maku ei ollut niinkään chilinen, mutta tofun oma maku ei myöskään puskenut voimakkaasti. Tämä tuote siis todella imee itseensä makua pannulla. Suutuntuma muistutti liian kypsää crème brûlée’ä; hitusen kuminen mutta hajoaa herkästi.

Jos ajatellaan, että paketti maksoi pari euroa, niin hintalaatusuhde on kunnossa. Maku ei ollut liian soijamainen ja tofu imi itseensä lisämakua vielä pannulla. Toisaalta heikko rakenne rajaa käyttötarkoituksia. Mori-Nu Silken Tofu saakin arvosanakseen 3,5/5.

Näin tänään. Huomenna jotain muuta. Ehkäpä tyyliblogiini kauan kaivattu päivitys. Tarkkailkaapa siis Smucci’s Wardrobe:n sivuja.

Hyvää ruokahalua ja muistakaa äänestää!

Smu

Kokonainen Täytetty Siika

Pääsiäinen koitti jälleen. Kevään merkit ilmenivät jo helmikuussa, kun mämmi ilmestyi kauppojen kylmähyllyihin. Rehellisesti myönnän, että pääsiäinen on minulle yksi juhla muiden joukossa. Ruokaperinteistä toki pidän. Pitkänä perjantaina ei saisi syödä lihaa – kuten ei periaatteessa koko alkuviikkona. Siksipä kala on hyvä vaihtoehto.

Kun olin yläasteella, kahden kilon siika oli kova juttu. Nyt on kuitenkin noin 700 gramman siika käsittelyssä:

  • Kokonainen siika
  • Salottisipuleita
  • Puolikas sitruuna
  • Suolaa
  • Rosmariinia
  • Oliiviöljyä

Kokonainen siika suomustetaan, huuhdellaan ja tämän jälkeen kylkiin tehdään viillot.

   

 

Viiltoihin sekä kalan sisälle hierotaan suolaa. Käytin graavisuolaseosta, joka sisältää niin suolaa sokeria kuin tilliäkin. 

  

Salottisipulit pilkotaan muutamaan osaan pituussuunnassa. Lisäksi puolikas sitruuna pilkotaan pienempiin lohkoihin.

 

Pitkittäin pilkotuissa sipuleissa on ideana yksinkertaisesti se, että niitä on mahdollista painaa sisään kylkiviiltoihin. Kala nostetaan folion päälle, täytetään sipuleilla sekä sitruunalla. Päälle puristetaan yhden lohkon mehu. Tämän jälkeen viillot täytetään sipulilla, ylimääräiset sitruunat sekä sipulit asetellaan kalan ympärille. Päälle voi ripotella lisää suolaa, rosmariinia sekä lorauttaa oliiviöljyä. Lopuksi kala kiedotaan tiukkaan pakettiin ja laitetaan jääkaappiin odottamaan pariksi tunniksi.

   

Kala kannattaa nostaa huoneenlämpöön puoli tuntia ennen paistamista.  Siikaa paistetaan 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

  

Lopputulos on herkullinen ja raikas, pehmeänmakuinen kala, joka kannattaa syödä vaalean leivän kera. Kertynyttä nestettä kannattaa käyttää leipäpalojen voiteluun. Makuelämys on taattu.

 

Tässäpä kaikki tällä kertaa. Mukavaa pääsiäistä teille kaikille!

Smu