Month: February 2015

Pehmeän inkiväärinen possu paistetun riisin kera

Opiskelijabudjetin huono puoli on, että se alkaa aina silloin tällöin takkuilla. Kun budjetti takkuaa ja siten myös valikoima kaupassa pienenee, kannattaa siis panostaa mausteisiin; huolehtia siitä, että maustekaappi on monipuolinen – tällöin köyhistäkin aineksista saa aikaan suuria makuelämyksiä. Pieni budjetti ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ruoan olisi oltava huonolaatuista makaronia. Päinvastoin. Tätä ateriaa varten hain kaupasta vain kolmen euron possunkylkipaketin sekä euron ruohosipulin. Muut ainekset löytyivätkin kaapistani. Possun sijaan resepti toimii yhtä hyvin niin kanan kuin naudankin kanssa.

Mitä siis tarvitaan?

  • 300-400 grammaa possun kylkisiivuja
  • puolikas sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • cashewpähkinöitä
  • seesamiöljyä
  • 1 rkl riisiviinietikkaa
  • kalakastiketta
  • 1 1/2 rkl inkivääriä
  • puolikas chili
  • 1 1/2 tl ruokosokeria
  • 2 1/2 dl riisiä – joka keitetään
  • 1 kananmuna
  • nippu ruohosipulia

Esivalmisteluna on hyvä keittää riisi muutamaa tuntia aikaisemmin. Paistettua riisiä varten, on riisin oltava hyvin jähtynyttä. 2 1/2 desilitraa riisiä (kokeilin tämän kerran risottoriisiä – positiivinen yllätys) riittää kahdelle hengelle. Nykyisin valmistaessani paistettua riisiä, keitän riisin maustamattomassa vedessä.

Lihan marinoimiseksi sekoitetaan 3 ruokalusikallista seesamiöljyä, ruokalusikallinen riisiviinietikkaa, ruokalusikallinen kalakastiketta, sokeri, inkivääri, chili sekä halutessaan ripaus suolaa.

Marinadin ainekset

Marinadin ainekset

Vaikka marinadin määrä on melko pieni, on syytä muistaa, että lihan ei ole tarkoitus uiskennella siinä.

Määrä ei päätä huimaa

Määrä ei päätä huimaa

Valmis marinadi

Valmis marinadi

Kylkisiivuja käytettäessä kannattaa siivut pieniä kolmeen osaan, jotta ne eivät pala herkästi. Siivut sekoitetaan marinadiin, minkä jälkeen kulho peitetään kelmulla ja lihan annetaan marinoitua vähintään puoli tuntia.

Possu marinoitumaan!

Possu marinoitumaan!

Ennen paistamista on syytä poistaa kelmu ja antaa lihan “hengittää” hetki. Tämän hengähdystuokion aikana paksupohjaisella pannulla kuumennetaan loraus seesamiöljyä ja lisätään sipuli, valkosipuli sekä pähkinät.

Pannun on syytä olla niin kuuma kuin suinkin mahdollista!

Pannun on syytä olla niin kuuma kuin suinkin mahdollista!

Sipuleiden pehmennyttyä pannulle lisätään liha ja sekoitetaan välittömästi hetki reilulla otteella. Halutessaan ruokaan voi lisätä muutaman palan inkivääriä antamaan purutuntumaa.

IMG_4650

Mikäli kylkiviipaleista tehtäisiin suomalaista perinneherkkua, läskisoosia, possu paistettaisiin mukavan rapsakaksi. Koska kyseessä on lempeän inkiväärinen possu, on syytä välttää liiallista käristämistä, joka saisi lihan maisumaan lähinnä rasvalta. Kun liha on kypsää, siirretään se hetkeksi sivuun odottamaan.

IMG_4657

Paistettua riisiä varten pannulle lisätään reilu loraus seesamiöljyä, minkä jälkeen vuorostaan riisi. Riisin paistuttua hetken verran lisätään reilusti suolaa sekä kalakastiketta – sekoitetaan (I). Kun riisi on maustettu, joukkoon lisätään rakenteeltaan rikottu kananmuna ja sekoitetaan voimakkaasti (II). Kun kananmuna on sitonut riisin yhtänäiseksi, sekoitetaan joukkoon ruohosipuli (III).Kun riisi on valmista, sekoitetaan joukkoon lihat. Tämän jälkeen ruokaa pyöräytellään kuumalla pannulla vielä muutaman kerran (IV).

I

I

II

II

III

III

IV

IV

Paistetun riisin etu on, että se ei kuivu yhtä herkästi kuin tavallinen riisi. Näin ollen riisiä voi lämmittää vielä valmistamisen jälkeenkin, vaikka parhaimmillaan se on juuri suoraan kuumalta pannulta.

IMG_4675

Ei vain näytä, vaan myös maistuu hyvältä!

Ei vain näytä, vaan myös maistuu hyvältä!

Ruoanlaiton lomassa pohdin, sijoittuuko tämä ruokalaji minkään maan ruokaperinteeseen. Lopputulos oli yksinkertainen – ei. Elementtejä on poimittu niin kiinasta, japanista kuin thaimaastakin. Ehkäpä tätä makuelämystä voisikin kutsua pehmeän inkivääriseksi possuksi itämaisittain. Noh, oli miten oli – hyvältä tämä ainakin maistuu!

Seuraavaa kertaa ajatellen pohdiskelin linssikeittoa. Joskus kirjoittelin linssisopasta, mutta sopan ja keiton välinen ero… Tästä on hyvä jatkaa!

Hyvää ruokahalua kaikille!

– Smu

Advertisements

Tartar-kastiketta katkarapujen, halloumin sekä cashwen ja salaatin kera

Tiedättekös… Kun sitä syö kokonaisen kanan itsekseen, alkaa kaivata jotain aivan muuta. Salaatti on hyvä vaihtoehto. Tai siis “salaatti”! Tartar-kastike on hyvää, mutta ikäväkseni huomasin jääkaapissa olevan purkin tyhjentyneen pahasti. Niinpä sitä ei auttanut muu kuin tehdä itse oma, pikaversio tartar-kastikkeessa!

Helppo tartar-kastike:

– 3 rkl majoneesia
– 3 rkl sinappista kurkkusalaattia
– hieman kuivattua chiliä
– suolaa
– valkopippuria

IMG_4610
Kesäisin kasvattelevat chilejä, jotka kuivaan talven varalle. Toki kuivaamiseen sijaan chilit voisi säilöä esimerkiksi öljyssä tai vaikkapa paholaisen hillon muodossa. Noh, tällä kertaa ne olivat mukana omana itsenään antamassa pientä potkua.

Tartar-kastikkeen valmistaminen on hyvin simppeliä. Kaikki ainekset samaan kulhoon, sekoitetaan ja annetaan vetäytyä!

IMG_4613

IMG_4615

Tartar-kastikkeen on hyvä vetäytyä ainakin tunnin verran. Ennen käyttöä se on myös syytä sekoittaa hyvin. Halloumi paistetaan kuumalla pannulla ja seassa voi paahtaa cashew-pähkinöitä. Muutama reipas salaatinlehti sekä katkaravut kokoavat annoksen kivasti.

IMG_4617-0
Saa nähdä, mitä seuraavaksi kerraksi valmistankaan. Mieleni tekisi kovasti täytettyä siikaa tai sitten madetta jossakin muodossa. Hmm… Ideamylly käy kovasti. Pitääkin pohtia asiaa – vaikka juuri nyt kohta tuhdin dry martinin ääressä.

Ensi kertaan!

Smu

Täytetty uunibroileri juurespedillä

Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli… Oman mummoni pihapiirissä käyskentee kylläkin naapurissa asuvan setäni kasvattifasaaneja. Fasaani on kieltämättä kaikista linnuista suosikkini keittiön puolella, mutta tällä kertaa päätin valmistaa kokonaisen, täytetyn broilerin uunissa. Oikeastaan tämä oli intuitiivinen päähänpisto – Lidl sattui vain pistämään kotkottajat tarjoukseen, mutta mikäs siinä!

Täytettyyn uunibroileriin juurespedillä tarvitaan:

  • kokonainen broileri
  • muutama pala leipää
  • 1,5 dl maitoa
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • paketti pekonia
  • valkoviinietikkaa
  • öljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • sitruuna
  • juureksia

Tämä ruokalaji on helppo valmistaa, mutta kypsyminen vie aikaa. Siksi onkin fiksuinta aloittaa täytteestä. Leipäpalojen reunat leikataan irti, palat pienitään ja laitetaan likoamaan maitoon.

IMG_4565

Sillä välin kun leipäpalaset ovat likoamassa, pilkotaan puolikas sipuli ja valkosipulinkynsi.

IMG_4566

 

Pekoni hienonnetaan saksin sipulin sekaan, minkä jälkeen lisätään hieman kuivemmiksi puristellut leipäpalaset ja hurautetaan kaikki tasaiseksi massaksi.

IMG_4568 IMG_4571

 

Juurekset kuutioidaan uunivuokaan. Käytin tällä kertaa bataattia, porkkanaa, lanttua sekä sipulin puolikkaan. Kuutioiden päälle lorautetaan vähän öljyä, valkoviinietikkaa sekä ripaus suolaa ja pippuria.

IMG_4574

Tämän jälkeen on aika käsitellä itse broileri. Jos joku kaipaa tarkempia ohjeita broilerin täyttämiseksi, suosittelen katsomaan BBC:n apuvideon, joka on selkeä ja yksityiskohtainen. Broileri siis täyteään täytemassalla, minkä lisäksi täytin kaulan alueen sitruunalohkoilla. Joillakin on tapana täyttää nahan ja lihan väli myös maustevoilla, mutta itse tyydyin tällä kertaa vain voitelemaan broilerin vielä sitruunaviipaleella

Ennen käsittelyä

Ennen käsittelyä

Täytettynä - huomaa, että siipien kärjet on taitettu broilerin alle, jotta ne eivät pala

Täytettynä – huomaa, että siipien kärjet on taitettu broilerin alle, jotta ne eivät pala

Broileria on hyvä paistaa miedolla lämmöllä noin puolitoista tuntia. Uunin lämpötila tämän yksilön kohdalla vaihteli 175-200 asteen välillä.

IMG_4581

Hyviä tuntomerkkejä broilerin kypsyydestä ovat paitsi kaunis väri (ja kulunut aika oikeassa lämmössä), niin myös paistinneesteen kirkastuminen uunivuoan pohjalla.

Koipea, täytettä ja juureksia

Koipea, täytettä ja juureksia

Onko täytetyn broilerin valmistaminen kallista? Voidaan olettaa, että jokaisen kaapeista löytyy vakiovarusteena niin maitoa kuin leipää. Broileri itsessään maksoi noin kuusi euroa. Juurekset noin neljä euroa. Pekoni euron. Muut raaka-aineet minulla olikin jo kaapeissani. Ruokalajin hinnaksi tuleekin siis noin 11 euroa. Broileri oli painoltaan noin 1,2 kiloa. Niinpä tästä syökin ainakin 5 kertaa. 11 euroa viiteen annokseen tekee 2 euoa ja 20 senttiä annosta kohden. Lisäksi aivan viimeisimmistä rippeistä voi (ja kannattaakin) keittää kanaliemi. Silloin annoksesta saa kotiin päin omiansa. Säästö se on pienikin säästö.

Hyvää ruokahalua teille kaikille!

– Smu

Arvostelussa – Vaasan laskiaispulla

Yleensä tarkoitukseni on kirjoittaa tähän alkuun jotain hauskaa ja letkeää, jotta juttu ei käy aivan tylsäksi ja pääsen hyvin alkuun. Nyt ette saa lukea mitään sellaista. Menen suoraan asiaan – melkein. Aluksi sanon, että kiinnittäkää huomiota kansikuvan ja muiden kuvien väliseen eroon.

Minä en ole Runebergin torttuloiden ystävä. En. Laskiaispullista minä pidän. Hyvä laskiaispulla on kuohkea, maistuu hieman kardemummalle, välissä on pehmeää kermaa ja keskellä maukasta mantelimassaa. Hillo vetistää pullan, siksi en siitä liiemmin pidä.

Ostinkin Vaasan laskiaispullan näin testimielessä. Pakkauksessa luvattiin kotimaisuutta, aitoa kerma ja mantelitäytettä. Noh…

IMG_4531

IMG_4532

Kuten kuvista näkyy, pulla näyttää perinteiseltä, kotona leivotulta nisulta. Muoto on hieman epäkurantti ja lakki on vinossa. Pullan päällä on tomusokeria.

IMG_4533

Nostaessani pullan lakin pois, näky ei ollut häävi. Kerma oli… Kellertävää? Jos kerma on aitoa kermaa kuten pakkauskin lupaa – ja jos väri on kellertävä, niin kerma on pilalla. Se on alkanut muuttua voiksi. Todistan tämän teille!

IMG_4534

Kyllä, kerma oli voimaista. Sitä saattoi pilkkoa veitsellä. Entä mantelimassa? Sitä todella oli vain kuvassa näkyvän täplät verran.

Heti alussa pyysin kiinnittämään huomiota kansikuvan ja muiden kuvien väliseen eroon. Kansikuvassa on edes valoa – vaikkakin kuva ei mikään mestariteos olekaan. Miksi?

Vaasan laskiaispulla on kuiva käntty. Nisu on kova ja puumainen, pullamaista makua ei ole laisinkaan. Kerman koostumus on kova, se on suorastaan voita. Makua kermassa ei juurikaan ole. Mantelimassaa on vähän ja kaiken lisäksi sen maku on karvas – kuin pulla olisi huonoksi menossa. Sanonkin, että ostaessani pullan, jossa parasta ennen päiväystä vielä riittää, odotan parempaa.

Vaasan’lta onkin siis hatunnoston arvoinen suoritus tehdä pahempi laskiaispulla kuin Fazerin valmistamat, jotka kaikista Fazerin perinneleipomuksista ovat ainoita syömäkelpoista. Onkin siis asiakasta halventavaa myydä tätä tuotetta laskiaispullana aidolla kermalla. Paketissa pitäisi lukea: “Kuiva käntty, johon on käytetty pilaantunutta kermaa vatkattuna voimaiseksi, ettei asiakas sitä huomaa ja mantelia ei juurikaan ole, koska erä oli homeessa.”

Olen yleensä puolueeton arvostelija ruoan suhteen. Pyrin etsimään hyvät ja huonot puolet. Vaasan tuote on kuitenkin niin naurettava, että syötin loput pullasta koiralle – tosin sitten tajusin, että edes eläinrehuksi pulla ei kelpaa. Käntty loukkaa kaikkia eettisiä säädöksiä, joita ihmiskunta on koko olemassaolonsa aikana luonut. Siispä olisi loukkaavaa kaikkia arvosteluasteikkoja kohtaan antaa tälle tuotteelle edes yksi piste.

Minä en halua rahojani takaisin tai tehdä Vaasan’lle reklamaatiota tästä pullasta. Minä haluan, että Vaasan ei valmista näitä pullia – tai että kukaan ei Vaasan kuivia känttyjä osta. Viisastukaa tästä vahingosta. Leipokaa pullanne itse tai ostakaa muiden leipomoiden tuotteita. Vaasan laskiaispulla on kemiallinen ase. Ne ovat sodankäynnissä kiellettyjä.

Maukasta loppuviikonloppua kaikille!

Smu

Raclette-päivällinen

Viikonloppuna tuli piipahdettua sukulaisilla. Silloin, kun porukkaa on enemmänkin koossa, on mukava syödä jotakin yhteisöllistä. Tällaisia, populaa vaativia ruokalajeja ovat esimerkiksi kiinalainen hot pot tai vaikkapa juuri raclette.

Vaikka ruokalaji onkin historiansa puolesta rakentunut enemmän juuri juuston ympärille, ovat racletteraudat rakentuneet pääperiaatteiltaan juuri kuumalla kivellä grillaamiseen – juuston sijaan ateriaa tähdittääkin siis liha. Kun ruoka kypsennetään avoimella kivellä, joka lämpenee hitaasti, on syytä huomioida, että ohuet lihapalat ovat valttia. Tällä kertaa käytimme naudan sisäfilettä sekä porsaan ulkofilettä.

IMG_4526

Koska ruokalajin perusideana on sula raclette-juusto, jota voidaan kumota keitettyjen perunoiden päälle, kuuluvat juusto sekä potut oleellisesti ruokaan. Tämän lisäksi kiven päällä voi grillailla kasviksia kuten sipulia, paprikaa tai kesäkurpitsaa.

Sulaessaan juusto takertuisi inhottavasti kiven päälle sulaessaan, ovat insinöörit pistäneet kerrankin aivonsa johonkin järkevään työhön ja kehittäneet pienet sekä varrelliset annosvuoat, joissa juuston voi sulattaa fiksusti perunan päälle.

IMG_2123_2 IMG_2128 IMG_2130_2 IMG_2142_2

Kuten kuva ilmentää, on peruna syystäkin keitetty etukäteen – vastuksen alla raakaa pottua ei kannata edes yrittää kypsentää. Tämän lisäksi meikäläisellä on taipumus lisätä perunoiden päälle ensin hieman meetvurstia ja vasta sitten juusto. Lopullisen annoksen pyrin valmistamaan siten, että juustossa on vielä hitusen kiinteää rakennetta, mutta muutoin se on paistunutta ja sulanutta.

Racletten huono puoli on rasvankäry, mutta toisaalta ruokalajin yhteisöllisyys sekä maukkaus kompensoivat heittämällä tämän pikkuseikan.

IMG_2137 IMG_2144

Vaikka annokset ovatkin pieniä, ei niiden täyttävyyttä kannata erehtyä aliarvioimaan. Päivälliseen hurahtaa helposti kaksi tuntia, jolloin pikkiriikkiset linnunannokset taltuttavat pahimmankin nälän ja vievät ruokailijat helposti ähkyn partaalle. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruokalaji – sen sanon enkä tällä kertaa enää muuta.

– Smu