Month: July 2014

Helppo ja tuunattu hapankaali

Helle, helle, helle, juuri sellainen asia, joka ei kuulu Suomen kesään. Optimaali lämpötila olisi + 21 – 25, mutta kun ei niin ei. En pidä helteestä monestakaan syystä, mutta yksi on se, että ruokahalua ei oikein kuumilla keleillä ole. Kun ruokahalu viimein löytyy, niin kello näyttääkin jo enemmän yötä kuin iltaa. Ei se mitään! Tärkeää helteellä kuitenkin on, että tulee syötyä tarpeeksi suolaista ruokaa, mikä auttaa ylläpitämään kehon nestetasapainoa.

Harva kuitenkin ajattelee hapankaalia keskellä kesää. Hapankaalia, joka jo muutenkin lemuaa. Silti se on loistava kesäherkku – hieman tunetettuna!

  • 1 purkillinen hapankaalia
  • 1 paketti pekonia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • suolaa
  • mustapippuria

Aloitetaan siis siitä, että kipataan pekoni pannulle tirisemään.

Pekonit pannulle

Pekonit pannulle

Sillä välin kun pekoni (tällä kertaa suikaleet) paistuu pannulla, pilkotaan yksi valkosipulin kynsi, joka lisätään heti sekaan.

Hieman ruskistunut pekoni ja valkosipuli

Hieman ruskistunut pekoni ja valkosipuli

Kun valkosipuli on hieman kuullottunut pekoninrasvassa, on aika lisätä hapankaali.

Tällä kertaa käytin kyseistä hapankaalia

Tällä kertaa käytin kyseistä hapankaalia

Hapankaali sekoitetaan joukkoon, minkä jälkeen se maustetaa suolalla ja pippurilla. Tämän jälkeen levynb tehoja pienennetään ja hapankaalin annetaan paistua hiljakseltaan muutaman minuutin.

Hapankaalit ja mausteet sekaisin ja sitten odotellaan

Hapankaalit ja mausteet sekaisin ja sitten odotellaan

Kesällä syödään ylipäänsä paljon makkaraa. Niinpä erittäin suolainen bratwurst sopiikin pekoni-hapankaalihöystön kumppaniksi.

Mums!

Mums!

Tällä kertaa paiston bratwurstit kevyesti uunivuoassa. Näin helppoa kesäherkkua, joka auttaa selviämään yli helteistä voi valmistaa helposti alle kymmenessä minuutissa ja vieläpä ilman grilliä.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan, hapankaalia ei kannata pelätä!

– Smu

 

Advertisements

Löfbergs – Kharisma

Terveiset vaan kaikille lukioille tännekin puolelle. Kesäkiireitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, minkä vuoksi kokkaamiset ovat jääneet pyörimään hyvin, hyvin yksitoikkoisesti lähinnä paistetun kalan ja lohimedaljonkien varaan. Myönnän kyllä, että viime päivät olen käyttänyt ahkerasti uuden “tyyli-blogini” – Smucci’s Wardrobe – lanseeraamiseen. Kuitenkin joitakin viikkoja takaperin huomasin Facebookin ihmeellisessä maailmassa, että Löfbergs jakoi tykkääjilleen ilmaista kahvia postitse. Pitihän sitä tarttua tilaisuuteen!

Löfbergs Kharisma

Löfbergs Kharisma

Ilmaisnäyte koski Löfbergs’in Kharisma-kahvia, jota sai siis kaksi pussillista. Hupsut ruotsalaiset – olen erittäin kiitollinen tästä eleestä! Pakkauksen mukaan kahvi on hyvin tummaa ja intensiivistä, pähkinäisen aromikas sekä maussa hedelmähippusten vivahteita. Myönnettäköön kyllä, että se kahvin aromi, joka pussia avattaessa pääsi ilmoille, oli uskomattoman hyvä.

Vasemmalla Juhlamokka, oikealla Kharisma

Vasemmalla Juhlamokka, oikealla Kharisma

Kahvi oli erittäin tummaa ja avatussakin pussissa niin tiivistä, että se muistutti suuresti espressopurua. Ammennettuani kuitenkin mitallisen kahvia, huomasin, ettei rakenne ollutkaan niin hienojakoinen. Tummaa kahvi kyllä oli. Vaikka kuvan valotus on surkea – minä en värisokeana oikein sellaisen päälle kykene ymmärtämään – voi eron havaita selvästi. “Livenä” kahvi muistutti miltei enemmän mustaa kuin… kahvia!

Valmis kupillinen höyryävää Kharismaa

Valmis kupillinen höyryävää Kharismaa

Kun keitän kahvia, pistän yleensä enemmän poroja kuin vettä. Kahvin pitää olla vahvaa. Latasinkin siis keittimen jääkylmällä vedellä (hieman hifistellen vieläpä kaadoin veden eri astialla keittimeen), lisäsin kahvinpurut ja jäin odottamaan. Ei kulunut aikaakaan, kun voimakas tuoksu täytti keittiön. Maultaan kahvi oli erinomaista – voisin suorastaan todeta, että ensimmäisen kerran onnistuin keittämään suodatinkahvista yhtä hyvää kuin espressopannulla! Maku oli tumma ja paahteinen, aromi todella oli pähkinäinen, mutta ne hedelmät… Se oli ehkä hieman liioittelua. Muistan joskus viime syksynä juoneeni myös trooppista kahvia, siinä hedelmät todella maistuivat – kahvi tuntui silloin jopa kirpeältä. Nyt tulos oli kuitenkin tasainen, voimakasmakuinen, muttei silti liian hyökkäävä. Jälkimaku oli erinomainen myös. Pitkä muttei kaiken alleenpeittävä.

Arvosanaksi antaisin Kharismalle kirkkaan 4. Maut ovat kohdillaan, mutta paketti se lupailee hieman liikoja. Miinusta toki hinnasta, joka Löfbergs’in kohdalla on aina korkea – toisaalta laatu maksaa.

Seuraavalla kerralla – mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, mikä harvoin pitää kyllä paikkansa – saatan valmistaa rapuja.

Siihen saakka maukasta kesänjatkoa!

– Smu

Laiska kalakeitto

Jaså! Tervehdystä vaan kaikille. Tässähän kävi nyt niin, että en saanut juhannukseksi ratatouillea, jolla ajattelin muistella vuoden täyttävää (jo nyt täyttänyttä) La Cocina De Smu:ta, joten pidinpä sitten hieman radiohiljaisuutta. Onhan tässä myös kiireitä pitänyt töiden ja opintojen vuoksi – ahne kun on sitä hamuaa vielä kesäkurssejakin. Menkäämme kuitenkin asiaan eli laiskaan kalakeittoon. Nimi ei juonnu laiskoista kaloista, vaan siitä, että piti jälleen pohtia eväitä töihin. Tulinpa siihen tulokseen, että haluan kalakeittoa. Koska tuoretta kalaa ei ollut saatavilla, piti turvautua pikaversioon ja käyttää pakastimen sekä kuivamuonakaapin aineksia.

Laiska kalakeitto:

  • 2,5 litraa vettä
  • kalaliemikuutioita
  • n. 1 kilo perunoita
  • pussillinen keittojuureksia
  • 2 pakettia pakastekalaa kuutioina
  • pussillinen katkarapuja
  • tölkillinen säilykesimpukoita
  • 2 purkkia kermaa
  • nokare voita
  • suolaa
  • pippuria
  • korianteria
  • timjamia
  • sitruunamelissaa
Pääraaka-aineet

Pääraaka-aineet

Tarkoituksena oli siis valmistaa nopeaa ja hyvää kalakeittoa – tarkemmin lopputulos vastasi kylläkin kalaäyriäiskeittoa.

Aluksi perunat kuoritaan ja lohkotaan, minkä jälkeen niitä keitetään kalaliemessä reilu viisi minuuttia.

Perunat kalaliemessä - näky ei ole maailman kaunein.

Perunat kalaliemessä – näky ei ole maailman kaunein.

Seuraavaksi joukkoon lisätään pussillinen keittojuureksia, ja annetaan kiehua kymmenkunta minuuttia.

Keittojuureksia, pottuja, kalalientä.

Keittojuureksia, pottuja, kalalientä.

Tällä välin on hyvä sulattaa katkaravut juoksevan, kylmän veden alla.

Sulatetut katkaravut on vielä hyvä valuttaa.

Sulatetut katkaravut on vielä hyvä valuttaa.

Kun perunoita ja keittojuureksia on keitetty yhdessä kymmenen minuuttia, on aika lisätä pakastekala jäisenä, sulatetut katkaravut sekä simpukat liemineen.

Ensin kalat

Ensin kalat

Sitten katkaravut

Sitten katkaravut

Lopuksi simpukat - keitto alkaa jo muistuttaa maukasta

Lopuksi simpukat – keitto alkaa jo muistuttaa maukasta

Kun kalat ja äyriäiset on lisätty keittoon, on aika lisätä mausteita sekä yrttejä.

Koska keitto on kermainen, ei kannata käyttää sitruunaa, vaan sitruunamelissa tuo mukavaa lisäpotkua soppaan.

Koska keitto on kermainen, ei kannata käyttää sitruunaa, vaan sitruunamelissa tuo mukavaa lisäpotkua soppaan.

Kun mausteet ja yrtit on sekoitettu hyvin joukkoon, lisätään keittoon kaksi purkkia aitoa kuohukermaa – mummo-vainaatani lainaten; mitään lastenkermoja ei käytetä, kerma kermana.

IMG_1624

Kerma sekoitetaan hyvin joukkoon. Hetken kuluttua tarkistetaan maku, ja lisätään mausteita tarpeen mukaan. Kun maku on kohdillaan, on aika ottaa hella pois päältä, lisätä joukkoon nokare voita ja sekoittaa hyvin. Tämän jälkeen kansi suljetaan hyvin ja keiton annetaan seistä parikymmentä minuuttia.

Voita on hyvä lisätä runsaalla kädellä, se antaa hyvää makua.

Voita on hyvä lisätä runsaalla kädellä, se antaa hyvää makua.

Kun keitto on seissyt ja maustunut hetken, on lopputulos ihanan kermainen.

Kun keitto on seissyt ja maku tekeytynyt hetken, on lopputulos ihanan kermainen.

Laiskalle kalakeitolle sopii kaveriksi patonki tuorejuustolla. Toisaalta, keitto ei tarvitse välttämättä lainkaan rinnalleen mitään.

Ei kun herkuttelemaan!

Ei kun herkuttelemaan!

Loppuun annettakoon kaksi vinkkiä; mitä jauhoisempi peruna sen parempi, sekä on syytä muistaa, että keiton maku paranee keiton vanhetessa parilla päivällä.

Tässähän tämä pikapäivitys nyt sitten olikin. Heti kun saan kasvihuoneesta keltaista kesäkurpitsaa, annan kyllä kuulla itsestäni. Siihen saakka toivotan kaikille mukavaa ja maukasta grillikesää.

– Smu

Ai niin! Muistakaa sitten, että Pulled Pork on Pulled Pork eikä mikään nyhtöpossu… Se kuulosta pikemminkin Nasun serkulta, joka pukeutuu pölyhuiskaan!