Parsaa, parsaa, parsaa

Viime kerrasta onkin kulunut jo hieman liian pitkä tovi. Nyt on kuitenkin aikaavievät opintokiireet hoidettu pois alta – mikään ei tosin vieläkään poista sitä tosiseikkaa, että tämän opiskelija-asunnon keittiö on kaikista suurin latistaja. Ensinnäkin se on liian pimeä soppi ja sitten tuo hella… Yritin tässä valmistaa gratinoitua jougurttia, joka on oikein hyvää. Gratiini tehdään marengista, mutta en tiedä mitä kävi – kaikki oli kuten aina ennenkin – uunini kuitenkin muunsi marengin kirjaimellisesti pannukakuksi. Veikkaan liikaa kosteutta, mutta ken tietänee.

Josko sitten itse asiaan. Kuten osa tietääkin ja tästedes loputkin, niin minä rakastan parsaa. Parsa on pakko listata kärkijoukkoihin koko kasvikunnasta – tosin siinä missä minä syön sitä niin mummoni kasvattaa sitä kukkapenkissään koristeeksi, mutta se onkin aivan toinen tarina se. Pohdintaa tosin herättää se, kuinka parsa kuuluisi keittää. Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta siitäkin saa helposti riidan aikaiseksi. Pitääkö parsa kuoria vai ei? Kuorittuna se on esteettisesti mukavampi, kuorimatta taasen aromikkaampi. Kuori voi myös olla liian vanhassa parsassa maun kitkeröittäjä, toisaalta kuorittuna maku voi olla liiankin hento.

Vaikka itse suosinkin kuorimattomia parsoja, päätin tehdä testin. Keitin parsanipusta puolet kuorimattomina, puolet kuorittuina. Tässä välissä on mainittava espanjalainen kokki Julio Reoyo (http://www.lacasaverde.es/el-chef-julio-reoyo), jonka parsankeittotaktiikkaa käytän.

Lähdetään siis yksinkertaisesti liikkeelle siitä, että puolet parsasta kuoritaan ja toinen puolisko jätetään kuorimatta. Lisäksi puiset kannat poistetaan.

IMG_1073

Tämän jälkeen parsat puolitetaan.  Reoyo käyttää yleensä vain latvaosan + 5 cm, mutta minä olen sen sortin jäärä keittiössä, että en heitä puolikasta ja täysin syömäkelpoista parsaa käyttämättä.

Kuoritut

Kuoritut

Kuorimattomat

Kuorimattomat

Sitten on aika käydä itse parsojen keittoon. Riippuen parsan vahvuudesta sitä keitetään 2-4 minuuttia. Keittämisen jälkeen parsat nostetaan välittömästi jääkylmään veteen. Mikäli kraanavesi ei jäähdy sormea hyytäväksi, voi sekaan laittaa suosiolla jääpaloja. Koska kyseessä on makutesti, kuoritut ja kuorimattomat parsat keitetään sekä viilennetään erillisissä astioissa.

IMG_1080

IMG_1082

Vielä rautalangasta vääntäen. Kiehuvasta vedestä suoraan reikäkauhalla nostettuna kylmään veteen.

Vielä rautalangasta vääntäen. Kiehuvasta vedestä suoraan reikäkauhalla nostettuna kylmään veteen.

Kylmän kylvyn idea on lähinnä esteettinen. Parsat haalistuvat nopeasti kypsyessään liiaksi, joten kylvyllä estetään värien haalistuminen.

Mitä sitten parsan kaveriksi? Reoyolla on myös mitä mainioin kananmunapohjainen kastike, mutta kaapistai oli sherryetikka loppunut, joten tyydyin kermaviiliin, jonka maustoin aurajuustolla sekä persiljalla. Tämän lisäksi parsat ja kananmunat kuuluvat yhteen. Kananmuna kuuluisi nauttia parsojen kanssa uppomunatyyppisesti keittämällä ensin pari minuuttia ja upottamalla munat sen jälkeen jääveteen. Johtuen kuitenkin kermaviilin paksuudesta, päätin keittää munat täysin kypsiksi. Tein sen aivan ensimmäisenä, tosin tavallisuudesta hieman poiketen. Laitoin kananmunat haaleaan veteen ja kattilan levylle – tehot täysille. Kun vesi kiehui, sammutin levyn ja nostin kattilan pois liedeltä, suljin kannen ja jätin kananmunat sinne. Näin ne kypsyivät tyystin sillä välin, kun kuorin ja keitin parsat.

Lopputulos

Lopputulos

Kun tuli aika maistella, olin hieman ennakkoluulojeni uhri. Olen aina pitänyt enemmän kuorimattomista parsoista, varsinkin karamellisoiduista sellaisista. Aurajuustoinen kermaviili kuitenkin osoitti, että tässä tapauksessa kuorittu parsa oli parempi. Kuorimattomien oma maku oli sen verran voimakkaampi, että vahvan kastikkeen kanssa makua oli loppupeleisä hieman liikaa. Tosin nämä ovat vain henkilökohtaisia mielipiteitäni – siispä kehotankin teitä kaikkia kokeilemaan!

Jännittäminen on muuten alkanut. Juhannus lähestyy uhkaavasti, mikä tarkoittaa ratatouillea – keltainen kesäkurpitsa sen sijaan on taas yhtä riskialtis raaka-aine itsekasvatettuna. Toivon todella, että saisin ensi kerralla kasvihuoneen sisällöstä muutaman kuvan, mutta aika näyttää.

Siihen saakka, hyvää ruokahalua!

– Smu

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s