Month: October 2013

Pikaruokaa – ankkaa ja nuudelia

Kuten viimeksi mainitsinkin, ajattelin valmistaa lopusta ankasta pikaruokaa nuudeleiden kera. Tämä on sangen nopea, yksinkertainen ja sitäkin herkullisempi ruoka, jota varmasti Pihtiputaan mummokin söisi mielellään.

Valmistamiseen tarvitaan:

  • ankkaa
  • paketillinen nuudeleita
  • öljyä (ei oliivi!)
  • soijaa
  • currya
  • kuivattua chiliä
  • chilikastiketta (salsa piccante di pomodoro alla napoletana)

Aloitetaan kaatamalla pannulle reiluloraus öljyä. Öljyn sekaan sekoitetaan soija, curry sekä kuivattu chili, minkä jälkeen kuumennetaan pannu hyvin kuumaksi. Tällä välin paketillinen nuudeleita laitetaan likoamaan kuumaan veteen – ei siis keitetä eikä käytetä nuudelipakkauksen mausteita!

Soijaa, chiliä ja currya öljyssä

Soijaa, chiliä ja currya öljyssä

Kun öljy-mausteseos on kuumentunut, laitetaan viipaloitu ankka pannulle ja sekoitetaan siten, että jokainen ankkaviipale saa osansa. Tämän jälkeen on chilikastikkeen, tällä kertaa salsa piccante di pomodoro alla napoletanan vuoro. Kastiketta laitetaan oman maun mukaan ja sekoitetaan.

Kotitekoista ja mukava tujua. Grazie mille, Lea :)

Kotitekoista ja mukavan tujua. Grazie mille, Lea 🙂

Maustetut ja kuumennetut ankkaviipaleet

Maustetut ja kuumennetut ankkaviipaleet

Seuraavaksi lämpö nostetaan niin kuumaksi kuin mahdollista, lisätään sekaan nuudelit ja käännellään ja sekoitetaan hyvin nopeasti, mutta nuudeleiden annetaan kuitenkin kypsyä ja kuumeta.

Ulkonäöltään annos muistuttaa paljon aasialaisen pikaruokakojun antia, mutta maku on loistava!

Ulkonäöltään annos muistuttaa paljon aasialaisen pikaruokakojun antia, mutta maku on loistava!

Näin syntyy nopea ja mutkaton herkku, joka on myös täyttävää. Aina ei tarvitse poistua kotoa etsimään aasialaista ravintolaa. Aasialainen ruoka voi toisinaan kävellä suoraan “suden suuhun” – vaikkakin napolilaisella kastikkeella höystettynä! Maukasta viikonloppua teille kaikille!

– Smu

Advertisements

Ankkaa, parsaa ja bearnaise-kastiketta

Aber die Ente, Hildegard, die Ente!” huusi Alfons Sonnbichler nälkäisenä Sturm der Liebessä niihin aikoihin, kun Cosima Zastrow oli vielä hengissä. Alfons-raasu kun odotti kovasti vaimonsa valmistamaa ankkaa – ja saikin sitä lopulta! Ankkaapa todellakin, se on ehkäpä kaikista linnuista suosikkini niin sarjakuvissa kuin lautasellakin. Tällä kertaa kyseessä varsin yksinkertainen ruoka; paistettu ankan rintafilee, jonka kanssa tarjoillaan parsaa ja bearnaise-kastiketta. Olisin luultavasti muutoin valmistanut ankan kanssa nuudelia, mutta huomatessani halpojen perulaisten parsojen saapuneen Suomeen, oli valinta selvä!

Bearnaise-kastike:

  • 1 pieni sipuli
  • noin 1 dl vettä
  • 3 rkl valkoviinietikkaa
  • 3 roimaa hyppysellistä valkopippuria
  • 4 keltuaista
  • 200 grammaa sulatettua voita
  • lipstikkaa
  • suolaa

Ankka:

  • rintafilee
  • suolaa
  • pippuria

Parsat:

  • parsanippu
  • öljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • hunajaa

Kaikki on hyvä aloittaa kastikkeesta, jota varten on keitettävä mausteliemi. Sipuli kuoritaan ja pilkotaan roimiksi paloiksi, minkä jälkeen päälle ripotellaan valkopippuria.

Sipulit suurina paloina, ei silppuna!

Sipulit suurina paloina, ei silppuna!

Ohjeessa mainitsen valkoviinietikan, jota todella voi käyttää. Itse harrastan kuitenkin viinejä niin valmistamisesta maistamiseen, joten käytin kotitekoista ja kuivaa valkoviiniä, jonka sekaan lisäsin noin viisi teelusikallista etikkaa. Mikäli tekee samalla lailla, on syytä muistaa, ettei viinin oma maku saa peittyä etikan alle, mutta etikan itsessään on tunnuttava. Sekoitettaessa onkin tärkeää maistaa jokaisen lisätyn etikkalusikallisen jälkeen viiniä!

Kotitekoinen valkoviini ja etikkaa

Kotitekoinen valkoviini ja etikkaa

Nyt liemikattilaan lisätään vesi ja valkoviinietikka, minkä jälkeen annetaan kiehua hissukseen kunnes nesteen määrä on haihtunut puoleen.

Mausteliemi valmiina keitettäväksi

Mausteliemi valmiina keitettäväksi

Tällä välin on hyvä laittaa uuni lämpiämään noin 200 asteeseen. Otetaan ankan rintafilee ja tehdään nahkapuolelle ristikkomaiset viillot, minkä jälkeen ankka laitetaan kylmälle pannulle nahkapuoli pannuun ja kuumennetaan. Ankkaa paistetaan muutaman minuutin verran kummaltakin puolelta, minkä jälkeen se kääritään folioon ja laitetaan uuniin vielä vartiksi, minkä jälkeen ankan annetaan vielä vetäytyä hetki ennen leikkaamista.

Rasvapuoli

Nahkapuoli

Kylmälle pannulle nahkapuoli pannua vasten!

Kylmälle pannulle nahkapuoli pannua vasten!

Myös parsat on hyvä laittaa likoamaan ja lyhentää niitä tarpeen mukaan. Kuulun siihen kastiin, joka välttää parsan kuorimista kaikin keinoin, sillä mielestäni parsa maistuu paljon aromikkaammalta kuorineen. Kuorin parsan lähinnä vain silloin kun karamellisoin parsaa tai valmistan parsaa madridilaisittain.

Parsat kylvyssä

Parsat kylvyssä

Kun parsat ovat saaneet liota hetken ne kuivataan ja maustetaan öljyllä, hunajalla, suolalla sekä pippurilla.

Maustuvat parsat

Maustuvat parsat

Tämän jälkeen parsat paistetaan samalla pannulla kuin ankkakin, jolloin ankanrasva tuo hyvää lisämakua parsoihin.

Parsat saavat kypsyä rauhassa

Parsat saavat kypsyä rauhassa

Kun mausteliemi on kiehunut valmiiksi, siivilöidään se kulhoon ja lisätään joukkoon 4 keltuaista.

Lopullinen liemi

Lopullinen liemi

Mausteliemi ja keltuaiset

Mausteliemi ja keltuaiset

Tämän jälkeen sulatetaan 200 grammaa voita mukissa ja mikroaaltouunia käyttäen. Niksinä tässä on se, että voista halutaan käyttää kirkas osa. Kun se sulatetaan mukissa, jää kirkas voisula pinnalle, jolloin se on helppo kaataa kastikkeen joukkoon. Kastike valmistetaan vesihauteessa. Heti kun keltuaiset ja mausteliemi alkavat paksuuntua, otetaan kulho pois hauteesta ja kaadetaan voisula joukkoon. Maustetaan lipstikalla (se on oma suosikkini bearnaise-kastiketta tehtäessä vaikka useat ohjeet puhuvat rakuunasta) ja suolalla. Jokainen tykkää syödä kastikkeen eripaksuisena, mutta kannttaa muistaa ettei keltuaisten kypsyttyä ole mahdollista ohentaa kastiketta.

Valmis bearnaise-kastike

Valmis bearnaise-kastike

Kootessani annosta tapahtui pieni kämmi. Epähuomioissani kaadoin kastiketta ankkojen enkä parsan päälle! Älkää siis ottako tätä estetiikan taidonnäytteenä vaan päinvastoin! Ah tätä häpeää, mutta toisaalta – eihän se makuun vaikuttanut!

Lopullinen annos - kuvassa tosin valotus pielessä ja kastike väärässä paikassa!

Lopullinen annos – kuvassa tosin valotus pielessä ja kastike väärässä paikassa!

Ensi kerralla vuoronsa saakin sitten saman ankan fileen toinen puolisko, josta valmistin hyvää pikaruokaa nuudeleiden kanssa. Ei kannata siis syödä itseään ähkyksi, vaan jättää ylimääräiset herkut aina uusien valmistamista varten. Seuraavaan kertaan!

Smu

Herkkusienimunakas

Sienet ovat maukasta sekä ruokaisaa syötävää, ja minusta niitä käyetään aivan liian harvoin – lähinnä syksyisin ja muina vuoden aikoina sitten lähinnä pizzan päällä. Herkkusieni puolestaan on aina saatavilla oleva herkku, jota voi niin grillata, käyttää keitoissa ja padoissa kuin munakkaissakin. Sienimunakas onkin oikein suurta herkkua eikä se ole lainkaan hassumpaa uunissakaan valmistettuna.

Sienimunakasta varten tarvitaan:

  • 6 isoa herkkusientä
  • 4 kananmunaa
  • 2 dl kermaa
  • 1 porkkana
  • 1 sipuli
  • nokare voita
  • suolaa
  • pippuria
  • hunajaa

Valmistelut on syytä aloittaa pilkkomalla sienet jalkoineen päivineen suurin piirtein samankokoisiksi palasiksi, minkä jälkeen raastetaan sekä porkkana että sipuli.

Sienet, porkkana & sipuli

Sienet, porkkana & sipuli

Kuten kaikki Asterix-sarjojen ystävät tietävät, tietäjä Akvavitix neuvoo paistamaan sienet, jotta niiden aromi säilyisi. Niinpä sienet kipataan kuumalle pannulle ja niitä kuumennetaan kunnes kaikki niistä tullut neste on haihtunut.

Nesteen haihduttua - sienet kutistuvat huomattavasti

Nesteen haihduttua – sienet kutistuvat huomattavasti

Tämän jälkeen sienten sekaan lisätään hyvä nokare voita, joka pyöritellään sekaan lisäten samalla joukkoon suolaa. Seuraavaksi vuoronsa saavat porkkana ja sipuli, joiden annetaan pehmetä rauhassa pannulla. Tällä välin on hyvä sekoittaa neljään kananmunaan kerma sekä mausteet.

Kaikkien aineksien annetaan muhia pannulla

Kaikkien aineksien annetaan muhia pannulla

Kun sekä porkkanat että sipuli ovat pehmenneet, levitetään seos uunivuoan pohjalle tasaisesti. Tämän jälkeen päälle kaadetaan kananmuna-kermaseos, minkä jälkeen on aika laittaa munakas 200 asteiseen uuniin kypsymään. Munakas on kypsä, kun se on hyytynyt ja saanut hyvin väriä pintaan.

Uuniin

Uuniin

Uunista

Uunista

Munakas on hyvä tarjoilla esimerkiksi balsamicon sekä basilikan (tällä kertaa tosin vain kuviatun) kanssa. Ruokaisaa, nopeaa ja helppoa!

Ei muuta kuin herkuttelemaan!

Ei muuta kuin herkuttelemaan!

Munakkaan voi toki valmistaa muistakin sienistä – ja kannattaakin kokeilla eri vaihtoehtoja! Seuraavalla kerralla joskus ensi viikon puolella ajattelin valmistaa ankkaa, mutta miten – siitä ei ole vielä tietoa!

Smu

Pizzaa, leipää, siskonmakkaraa ja katkarapurisottoa

Alunperin tarkoitus oli kirjoittaa tämä artikkeli vain pizzasta ja paljon aikaisemmin, muta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ostin siis uuden pizzakiven, joka osasi osoittautua varsinaiseksi kommervenkiksi. Ensinnäkin kivi on hyvin huokoisa ja kevyt, mutta kyllä siinä loppujen lopuksi viidennen pizza kohdalla oppi jo jotakin!  Vastaisuudessa taidan kuitenkin tyytyä metalliseen paistoalustaan ja perinteiseen leivinuuniin. Niin se kai toimii paremmin!

Pizzataikina itsessään oli hyvin yksinkertainen:

  • 3,5 dl vettä
  • ruokalusikallinen suolaa
  • teelusikallinen sokeria
  • noin 10 grammaa hiivaa
  • 5 ruokalusikallista öljyä
  • reilu puoli kiloa jauhoja

Kädenlämpöiseen veteen liuotetaan sekä suola että sokeri, minkä jälkeen hiiva murennetaan joukkoon ja sekoitetaan. Jauhoja lisätään siten, että taikina on puuromaista. Tämän jälkeen lisätään öljy ja loput jauhoista. Taikinaa vaivataan vähintään viitisen minuuttia, minkä jälkeen sen annetaan kohota jääkaapissa vähintään vuorokausi. Tämän jälkeen taikina jaetaan viiteen osaan, joista jokaisesta tulee yksi pizza.

Pizzoja monenmoisia;

Ensimmäinen versio: tomaattikastiketta, pepperonia ja mozzarellaa. Kovasta paistoasteesta ja melko pitkästä ajasta huolimatta pizza jäi melko vaaleaksi.

Ensimmäinen versio: tomaattikastiketta, pepperonia ja mozzarellaa. Kovasta paistoasteesta ja melko pitkästä ajasta huolimatta pizza jäi melko vaaleaksi.

Ensimmäinen versio oli kuitenkin onnistuneen ohut.

Ensimmäinen versio oli kuitenkin onnistuneen ohut.

Versio kaksi sisälsi myös ilmakuivattua kinkkua. Kokemuksen kautta se oli jo parempi, muttei siltikään aivan haluamani.

Versio kaksi sisälsi myös ilmakuivattua kinkkua. Kokemuksen kautta se oli jo parempi, muttei siltikään aivan haluamani.

Pohja ainakin on ohut.

Pohja ainakin on ohut.

Kolmas pizza näytti jo vieläkin paremmalta.

Kolmas pizza näytti jo vieläkin paremmalta.

Neljännessä täytteet olivat tomaatti sekä sardiini; Pirkka Sardiinit eivät olleet laisinkaan huonoja tähän hommaan!

Neljännessä täytteet olivat tomaatti sekä sardiini; Pirkka Sardiinit eivät olleet laisinkaan huonoja tähän hommaan!

Mutta ah ja voih! Kaiken sen uurastuksen jälkeen viidennettä versiota saattoi jo kutsua pizzaksi! Pohja oli täydellinen!

Mutta ah ja voih! Kaiken sen uurastuksen jälkeen viidennettä versiota saattoi jo kutsua pizzaksi! Pohja oli täydellinen!

Satuin leipomaan myös leipää, joka osoittautui oikein maukkaaksi!

  • 2 desilitraa vettä
  • teelusikallinen suolaa
  • hyppysellinen sokeria
  • loraus hunajaa
  • reilu murenna hiivaa
  • jauhoja tarpeen mukaan

Määritelmä jauhoja tarpeen mukaan tulee siitä, miten leipä halutaan valmistaa. Toiset tekevät leipätaikinasta hyvinkin tarttuvan, suorastaan lusikoilla nostettavan, mutta osa haluaa taasen melko kovan taikinan. Tälläkertaa tyydyin välimuotoon, jossa juuri ja juuri saksilla leikattu kuvio pysyi kasassa eikä valunut umpeen. Sekoitetaan veteen siis suola, sokeri sekä hunaja, minkä jälkeen lisätään hiiva. Tämän jälkeen lisätään jauhoja ja vaivataan kunnes taikina jätetään kohoamaan tunniksi. Taikinasta muotoillaan haluttu leipä, ripotellaan päälle vielä jauhoja ja keskelle leikataan saksilla viilto tai risti.

Toisinaan minulla on käytössä uuni, joka sisältää hydropaistamismahdollisuuden. Suomeksi tämä tarkoittaa siis sitä, että kosteus säilyy uunissa, minkä vuoksi leivistä tulee meheviä ja rapeakuorisia. Koska Vantaan keittiössäni ei tähän ole mahdollisuutta, laitan uunin pohjalle laakeaan astiaan kuumaa vettä paiston ajaksi. Näin leipä saa rapean kuoren ja tulee hydropaistettua (hydro siis tarkoittaa vettä) aivan yksinkertaisin kotikonstein!

Ennen uunia...

Ennen uunia…

... ja jälkeen uunin.

… ja jälkeen uunin.

Leipä syntyi kuitenkin siskonmakkarakastia varten, sillä tuoreella leivällä on mukava kaapia loppu kastike lautaselta.

Siskonmakkarakastikkeeseen tarvitaankin:

  • paketillinen siskonmakkaroita
  • pieni sipuli
  • valkosipulin kynsi
  • puoli purkkia paseerattua tomaattia
  • purkillinen tomaattimurskaa
  • tilkka vettä
  • suolaa
  • pippuria
  • loraus hunajaa
  • öljyä

Sipuli sekä valkosipuli silputaan ja kuullotetaan pannulla öljyssä.

Sipulia, sipulia, sipulia - sekä valkosipulia!

Sipulia, sipulia, sipulia – sekä valkosipulia!

Tämän jälkeen siskonmakkaroista puristetut pallerot laitetaan paistumaan pannulle.

Yksi makkara, kaksi palluraa

Yksi makkara, kaksi palluraa

Kun makkarapallurat pysyvät kasassa ja niitä on helppo käännellä, lisätään joukkoon paseerattu tomaatti, tomaattimurska, vesitilkkanen sekä mausteet.

Loput ainekset ja ei kun hautumaan!

Loput ainekset ja ei kun hautumaan!

Tämän jälkeen annetaan hautua ja kypsyä hiljalleen miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia.

20 minuutin jälkeen

20 minuutin jälkeen

Siskonmakkarakastike on hyvä nauttia esimerkiksi pastan kanssa, minkä jälkeen kastike on mukava kaapia tuoreella leivällä parempiin suihin!

Mums!

Mums!

Jonkin aikaa sitten löysin Valion sivuilta katkarapu-sahramirisotton reseptin (http://www.valio.fi/reseptit/katkarapu-sahramirisotto/), mutta myönnettäköön, että koko ruokalaji osoittautui melko mauttomaksi pettymykseksi. Korvasin raputuorejuuston yrttisellä, koska mieleni teki saada lisää makua, mutta sekään ei riittänyt. Ensikerralla ajattelin murskata joukkoon myös timjamia, oreganoa sekä hyppysellisen oman maan chiliä, muutoin maku jää melko väljäksi – vaikkakin koostumus oli ennenkaikkea loistava!

Katkarapu-sahramirisottoa

Katkarapu-sahramirisottoa

Tällä kertaa tulikin esiteltyä jos jonkinmoista. Seuraavalla kerralla pyrin kirjoittamaan jonkin herkkusienireseptin. Vaikka näin syksyisin saakin hyvin tuoreita suppilovahveroita metsistä, niin ilahdutankin niillä paljon mielummin naapureita ja ystäviä ja jättäydyn itse muiden sienten pariin kokatessa. Sienestäessä saa kuitenkin nauttia luonnosta ja raittiista ilmasta mielin määrin – eikä niitä suppilovahvero-raasuja hanno nyt metsäänkään jättää! Siispä ensi kertaan!

– Smu