Pizza

Nyt poistutaankin sitten jo omalta mukavuusalueeltani. Ei siksi, ettenkö pitäisi pizzan tekemisestä, mutta minulla sattuu olemaan muutamalainen italialainen ystävä, mikä lisää paineita pizzan tekemisessä. Mutta yrittänyttä ei laiteta, käytänhän pohjaan reseptiä, jonka eräs ystävistäni antoi minulle vuosi sitten. Ajattelin myös pyytää heiltä kommentia sen suhteen, näyttääkö tämä lainkaan aidolta – lisään vastauksen myöhemmin kommenttina kirjoituksen jälkeen.

Tarvittavat ainesosat ovat seuraavat:

  • n. 20 grammaa hiivaa
  • 3 dl vettä
  • jauhoja
  • 1,5 ruokalusikallista suolaa
  • hyppysellinen sokeria
  • oliiviöljyä

Tarkkanäköisimmät saattoivatkin jo huomata, että jauhoille ei ole annettu määrää. Oikea määrä on kuitenkin hyvin yksinkertainen; tarpeeksi. Aloitetaan kuitenkin mittaamalla kädenlämpöinen vesi kulhoon, johon lisätään myös suola ja sokeri. Sekoitetaan kunnes nämä ovat liuenneet veteen. Suomalaisia ohjeita lukiessa voi havaita, että suolaa neuvotaan laitamaan yleensä 1,5 teelusikkaa. Tämä ei sitten riitä mihinkään – määrä voisi olla jopa enemmänkin kuin 1,5 ruokalusikkaa.

Tästä se lähtee

Tästä se lähtee

Seuraavaksi joukkoon murennetaan hiiva ja sekoitetaan hyvin.

Hiiva lähtee hyvin käyntiin suolan ja sokerin ansiosta

Hiiva lähtee hyvin käyntiin suolan ja sokerin ansiosta

Seuraavaksi on jauhojen vuoro. Jauhoja lisätään aluksi siten, että seos alkaa sakeutua, mutta se voi silti olla paakkuistakin ei huolta. Tämän jälkeen lisätään reilusti oliiviöljyä ja sekoitetaan. Verrattuna suomalaisiin ohjeisiin öljy lisätään melko alussa, suomalaiset laittavat aina öljyn lopuksi. Tätä logiikkaa en ole vielä sisäistänyt?

Jauhoja ennen öljyä

Taikina ennen öljyä

Taikina öljyä lisättäessä

Taikina öljyä lisättäessä

Öljyn lisäämisen jälkeen

Öljyn lisäämisen jälkeen

Nyt onkin aika lisätä loput jauhoista. Jauhoja lisätään vähitellen sekoittaen. Puulusikan voi nyt unohtaa totaalisesti ja tehdä Pätkät eli viskata lusikka olan yli menemään. Jauhoja lisätään, kunnes saadaan aikaan taikinapallo, joka ei tartu sormiin ja jää käsiin kiinni. Tämän jälkeen taikina kumotaan pöydälle.

Kulhosta pöydälle

Kulhosta pöydälle

Nyt on vuorossa ehkäpä tärkein osa eli vaivaaminen. Mikäli taikinaa ei jaksa vaivata vähintään viittä minuuttia (joka hädin tuskin riittää sekään, mutta hätähousuille se sopii) ei kannata edes harkita pizzan tekemistä. Vaivaaminen on hyvin tärkeässä roolissa, sillä sen avulla saadaan taikinaan sitkoa ja ilmaa, mikä on hiivalle hyväksi. Aina sillöin tällöin voi taikinan pinnalle ripotella hieman jauhoja, jotta se ei takerru pöytään vaivatessa.

Vaivattu taikina

Vaivattu taikina

Kun taikinasta on vaivattu hyvä tasainen pallo, on aika aloittaa kohottaminen. Taikinapallo laitetaan kulhoon, joka peitetään liinalla. Kulho asetetaan suojaisaan paikkaan (ei siis ikkunan eteen) ja jätetään niille sijoilleen. Taikina saa nousta ja kohota hyvinkin parisen tuntia – ellei jopa kolmea.

Pienestä pallosta täysi kulho

Pienestä pallosta täysi kulho

Taikina kohoaa moninkertaiseksi. Samalla siitä tulee “höttöistä”, sillä taikinan sisällöstä suurin osa on ilmaa.Tämä on tärkeää, jotta taikina saadaan käyttäytymään uunissa oikein. Kumotaan taikina alustalle ja muotoillaan pyöräksi. Muotoilla tarkoittaa tässä tilanteessa aluksi kaulinta ja lopuksi käsiä!

Pohja

Pohja

Kun pohja on valmis, kaadetaan päälle oliiviöljyä, minkä jälkeen öljy levitetään tasaisesti ympäriinsä.

Oliiviöljyä pohjan päällä valmiina levitettäväksi

Oliiviöljyä pohjan päällä valmiina levitettäväksi

Kun öljy on levitetty, on paseeratun tomaatin vuoro. Paseerattu tomaatti on paljon parempaa kuin kaupoissa myytävät ihmeelliset pizzamurskat ja -pyreet. Puhdasta ja täyteläistä, samettista tomaattia. Niin yksinkertaista se on.

Pizzaan on hyvä jättää reunat

Pizzaan on hyvä jättää reunat

Seuraavaksi onkin täyttämisen vuoro. Minä toimin klassisella pohjalla ja käytänkin siis vain mozzarellaa, öljyä sekä parmesaania.

Mozzarella käytetään sellaisenaan, ei raasteena

Mozzarella käytetään sellaisenaan, ei raasteena

Tämän jälkeen lisätään öljyä sopivana norona sekä parmesaaniraastetta.

Ei muuta kuin uuniin

Ei muuta kuin uuniin

Uuni lämmitetään noin. 250 asteeseen ja pizzaa paistetaan 15 minuuttia. Uunituoreen pizzan päälle lisätään vielä parmesaania sekä tuoretta basilikaa (ja/tai oreganoa) silputtuna.

Uunista ulos ja yrtit päälle

Uunista ulos ja yrtit päälle

Pitkä nostatusaika takaa kuohkeuden

Pitkä nostatusaika takaa kuohkeuden

Pizza maistuu parhaalta sormin syötynä

Pizza maistuu parhaalta sormin syötynä

Viimeinen vaihe on tärkein – syöminen. Loppupeleissä voi todeta, että pizza ei välttämättä ole mitään pikaruokaa. En oikein ole koskaan ymmärtänyt roskaruoan mainetta, jota pizza myös kantaa. Eihän kyseessä ole kuin leipä tomaatilla ja juustolla ja joillakin muilla täytteillä – hyvin yksinkertaisesti sanottuna. Tämä oli kuitenkin tällä kertaa tässä. Mitään en uskalla luvata, mutta seuraavalla kerralla voisinkin valmistaa keitettyä kanaa kiinalaisittain. Syömisiin siis!

– Smu

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s