Perjantai-illan kulinaristiset kuulumiset

Tällä kertaa en ole luonut mitään, en siis yhtikäs mitään. Ideoita kyllä pulputtaa tuolta mielen syövereistä vaikka millä mitalla, mutta vastoinkäymiset ovat koetelleet ruoanlaiton osalta melkoisesti. En kuitenkaan jaksanut kököttää hiljaa, joten päätin ottaa uuden harppauksen – nyt siis vain keskustellaan ruoasta (kuten Sikke Sumarikin blogissaan toisinaan tekee).

Vastoinkäymiset alkoivat, kun jatkuva matalapaine jai mylläämään yläilmoihin katoamatta minnekkään. Niinpä polentani homehtui! Polenta, joka normaalisti kestää, kestää ja kestää, oli nyt pilalla! Harmillista. Noh, ei tämä mitään. Polentaa on helppo ja nopea valmistaa. Ukkosrintamalla on ruoanlaiton saralla kuitenkin mielenkiintoisia vaikutuksia. Ukkonen muun muassa:

  1. Saa kermat valahtamaan kakuista.
  2. Homehduttaa polentan (sekä muitakin elintarvikkeita, jotka normaalisti kestävät pitkään jääkaapissa).
  3. Saa maidon happanemaan ja kokkaroitumaan, vaikka päiväystä olisi. Pappani tosin hapatutti joskus maidosta kokkelipiimää ukkoskeleillä. Hän pisti vain maitopurnukan kaappiin (siis aivan tavalliseen, ei jäiseen) ja vain odotti.
  4. Estää liivatteiden hyytymistä.

Odotan nyt, että tämä kolmas lupaus yöllisistä ukkosista pitäisi paikkansa, jotta vihdoinkin päästäisiin tästäkin ongelmasta. Mitäpä muita ongelmia sitten on ollut? Ruokaa on ollut vähän liikaakin. Tämä on kieltämättä vain “ensimmäisen” maailman ongelmia, mutta en kerkea kokkamaan. Joku muu on aina laittanut ruokaa läpi koko viikon. Viimeksi tänään, kun ajattelin tehdä pizzaa, joku päättikin tuoda minulle sellaisen pizzeriasta. Hyvä on, alistuin kohtalolle ja söin sen. Pohja oli mukavan rapea, juustoa hitusen liikaa ja salami pikemminkin meetvurstia ja hieman vetistä, mutta kokonaisuus oli ihan OK. Mainittakoon nyt, että OK tarkoittaa alunperin Zero Killed, etsikää historiasta mistä nämä sanat tulevat.

Positiivisiakin asioita on tapahtunut. Sain eräältä työkaveriltani pari päivää sitten purkillisen salsa piccante di pomodoro alla napoletana‘a eli tulista napolilaista tomaattikastiketta, se on kerrassaan herkullista ja lämmittää mukavasti. Samainen työkaverini toi minulle myös purkillisen aiolia, joka oli myös varsin erinomaista ja innoitti minut kaivamaan espanjalaisen tv-kokki Karlos Arguiñanon aiolin reseptin esiin. Aioli voidaan purkaa muotoon allioli eli all-i-oli eli valkosipuli ja oliiviöljy; aiolin pääraaka-aineet.

Päivän positiivisin ja iloisin asia oli kuitenkin se, että sain naapuriltani neljä rapua. Neljä kaunista tilliliemessä keitettyä Päijänteen täplärapua, jotka nautin illalliseksi.

Varsinainen kaunokainen

Varsinainen kaunokainen

Koko annos

Koko annos

Suurena rapujen sekä ravustuksen ystävänä arvostin tätä elettä kovasti, sillä en ole koko kesänä päässyt ravustamaan vielä kertaakaan. Harkitsin hetken, että olisin nauttinut ravut paahtoleivän ja aiolin kanssa, mutta tyydyin sitruunaan ja soodaveteen ja siihen erääseen kirkkaaseen juomaan, josta seuraava kasku kertookin kaiken;

On vesi liiaan väkevää, se myllyjäkin pyörittää. / Siks’ en vettä juo, vaan juoksen suoraan viinapullon luo.

Tässä kaikki tältä erää. Toivotan kaikille oikein mukavaa alkavaa viikonloppua. Itselläni alkaa huomenna kesäloma, joten se tarkoittaakin jääkylmää ja ravistettua Vesper-martinia.

– Smu

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s