Month: August 2013

Kanapotti itämaisittain

Viime yönä sain aivan hulvattoman idean; päätin alkaa valmistaa kanapottia. Eihän yöllisissä kokkailuissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta lepo ennen tutorin tehtäviä olisi todellakin voinut olla paikallaan. Reseptin alkuperäisenä innoittajana toimii kiinalainen ruoka, jossa keitetään kokonainen kana – tämä ei muistuta tosin pätkääkään kiinalaista kanaa, vaan resepti on täysin tuulesta temmattu. Joka tapauksessa kanaa keitetään – oikeastaan haudutetaan uunissa, mutta kiehuuhan se neste sielläkin! Opiskelijabudjetti tosin takaa sen, että einesten määrä tuoreiden raaka-aineiden sijaan on enemmän kuin aikaisemmin!

Itämaiseen kanapottiin tarvitaan:

  • kanaa (missä tahansa muodossa, itse käytin fileitä)
  • 1 litra kasvislientä
  • 1 iso sipuli
  • purkillinen kokonaisia herkkusieniä
  • purkillinen satay-kastiketta
  • suolaa
  • pippuria
  • öljyä paistamiseen
  • tuoretta minttua

Aivan ensimmäiseksi paistetaan hieman kanoja, miedolla lämmöllä pienessä määrää öljyä.

Kanat paistumaan!

Kanat paistumaan!

Tällä välin laitetaan litra vettä kiehumaan uuninkestävään pataan. Kun vesi kiehuu, sekoitetaan joukkoon kaksi kasvisliemikuutiota. Kanojen paistuessa ja veden kuumetessa pilkotaan kokonainen sipuli ronskiksi palasiksi – ei siis mitään pientä ja hienoa silppua!

Sipuli suurina paloina

Sipuli suurina paloina

Valmis kasvisliemi

Valmis kasvisliemi

Kanat maustetaan kevyesti sekä suolalla että pippurilla, minkä jälkeen levy sammutetaan ja annetaan kanojen odottaa vuoroaan. Seuraavaksi kevyesti kiehuvaan kasvisliemeen sekoitetaankin purkillinen satay-kastiketta, minkä jälkeen keittoon puolestaan lisätään sipulit sekä kokonaiset herkkusienet, joiden liemi on valutettu pois.

Liemi, sipulit sekä sienet

Liemi, sipulit sekä sienet

Tämän jälkeen odotetaan hetki ja sekoitellaan lientä rauhallisesti. Hetken kuluttua lisätään kanat ja päälle vielä nippu tuoretta minttua.

Kanaa

Kanaa

Kanapotti on valmis ja ei muuta kuin uuniin!

Kanapotti on valmis ja ei muuta kuin uuniin!

Padan kansi suljetaan ja pata laitetaan tunnista puoleentoista 200-asteiseen uuniin muhimaan.

Juuri uunista

Juuri uunista

Kanapottia sekä couscousta

Kanapottia sekä couscousta

Kanapotti maistuu erinomaiselta esimerkiksi couscousin kera. Ruoka on helppo valmistaa, eikä siihen tarvitse uhrata pitkääkään aikaa uunin hoitaessa suurimman työn. On kuitenkin hyvä muistaa, että kanoja ei saa kypsentää pannulla liian kypsiksi, jotta liemestä imeytyy kanaan erinomaisia makuja. Itämainen kanapotti on erinomainen ruoa myös siinä mielessä, että kanojen loppuessa lientä jää aina jäljelle. Pelkkään liemeen voikin lisätä esimerkiksi hieman leipäpaloja sekä katkarapuja, jolloin käytössä on taas tyystin uusi ruokalaji! Siitä kuulette toki lisää myöhemmin kulinarististen kuulumisten parissa!

Smu

Advertisements

Crème brûlée

Siirryttyäni nyt Vantaan koekeittiöön olen täynnä epäilyksiä, josko tästä nyt tulee mitään. Mikäli joku rakastaa 80-lukua yli kaiken (minä en pidä kuin kasarin villapaidoista!), tämä joku voisi olla tyytyväinen asuntoni keittiöön. Minä puolestani olen tähän keittiöön kaikkea muuta kuin tyytyväinen, mutta toisaalta Strömbergin liedet alkavat olla jo keräilyharvinaisuuksia – varsinkin ruskeat! Jos crème brûlée’a pitäisi verrata kasariin, niin siteeraisin Jyrki Sukulaa siinä mielessä, että kermaa piisaa.

Ainesosat:

  • 2 kananmunaa
  • 2 dl kuohukermaa
  • 2 rkl sokeria
  • 3 tl vaniljasokeria
  • loraus hunajaa
  • mahdollisesti hieman fariinisokeria koristeluun

Ensimmäiseksi rikotaan kananmunat kulhoon ja vatkataan kananmunien rakenne rikki ja tasaiseksi.

Tästä se lähtee

Tästä se lähtee

Kananmunien rakenne rikottuna ja tasaiseksi vatkattuna

Kananmunien rakenne rikottuna ja tasaiseksi vatkattuna

Yleensä en nipota, mikäli ruoansekaan erehtyy pieni murunen kananmunankuorta, mutta tehdessäni marenkia, kohokkaita tai crème brûlée’a seoksissa ei saa lillua munankuoren muruakaan! Kun kananmunia on vatkattu hetki, lisätään joukkoon kerma tasaisesti vatkaten. Kun kaikki kerma on lisätty, vatkataan hetken aikaa hieman voimakkaammin, kunnes lisätään sokeri, vaniljasokeri sekä hunaja.

Kermaa ja kananmunia

Kermaa ja kananmunia

Crème brûlée on parasta kypsentää vesihauteessa. Uuni lämmitetään hieman alle kahteensataan. Crème brûlée kaadetaan annosvuokiin – tässä tapauksessa lasisiin. Huomatkaa, että seuraavan kerran kun Lidliin tulee myyntiin Deluxen tuotteita, ostakaa valmista crème brûlée’a, sillä se ei ole hassumman makuista ja 1,95 € hintaan sisältyy mukavasti kaksi uuninkestävää lasiastiaa. Vettä hauteessa pitää olla noin puoleenväliin kulhoa. Tämän jälkeen crème brûlée laitetaan uuniin noin vartiksi.

Uuniin menossa

Uuniin menossa

Mikäli joku tuntee crème brûléen reseptin tarkemmin, on hunaja saattanut pistää silmään. Syynä hunajan lisäämiseen on kuitenkin se, että se auttaa luomaan rapeaa pintaa, koska syystä tai toisesta hunaja kohoaa pinnalle paistettaessa. Jos käytössä on kuitenkin fariinisokeria, otetaan crème brûlée pois uunista vartin jälkeen, minkä jälkeen päälle ripotellaan fariinisokeria – ja paistetaan jälleen vartti.

Viidentoista minuutin jälkeen

Viidentoista minuutin jälkeen

Päälle fariinisokeria ja takaisin uuniin

Päälle fariinisokeria ja takaisin uuniin

Paistettaessa fariinisokeri sulaa ja kovettuu mukavasti – tämä siis ajaa saman asian kuin sokeria ja kaasutöhötin, mutta opiskelija ei kuitenkaan niin usein créme brûlée’a valmista, että töhötin olisi kannattava hankinta. Vartin jälkeen, kun crème brûlée (tai paahtovanukas – kumpikin nimi käy) otetaan uunista, vaihdetaan haude kylmään veteen ja laitetaan jääkaappiin vähintään viidekstoista minuutiksi.

Uunista ulos, kylmää vettä ja jääkaappiin

Uunista ulos, kylmää vettä ja jääkaappiin

Useat suomenkieliset ohjeet neuvovat kypsentämään créme brûlée’a vähintään 45 minuuttia vesihauteessa, mutta en suosittele tekemään näin. Seurauksena on ylikypsynyt vanukas, jossa kananmuna dominoi tyystin.

Créme brûlée

Crème brûlée

Puolentunnin paistoaika sekä jäähdytys takaavat samettisen lopputuloksen. Crème brûlée on hyvää sellaisenaan, mutta valmistusvaiheessa tilkka vahvaa alkoholia tuo oman pikantin vivahteensa vanukkaaseen. Suosittelen nauttimaan tämän omalla tavallaan pröystäilevän jälkiruoan vahvan kahvin kanssa.

– Smu

Tomaattikeitto

Joudun jälleen kerran toteamaan, että suunnitelmat muuttuvat hyvinkin nopeasti.  Keitettyä kanaa kiinalaisittain vaihtuikin nyt sitten tomaattikeittoon. Idea tähän syntyi siitä, että a) kaapissa oli avattu purkki paseerattua tomaattia, b) oli nälkä. Kaksi oikein hyvää syytä siis. Tunnustettakoon nyt myös, että en ole koskaan aikaisemmin tämäntyyppistä tomaattikeittoa valmistanut. Salmorejo eli espanjalainen, kylmä tomaattikeitto on tutumpi, mutta tähän reseptiin en apinoinut siitä muuta kuin tavan leikata keittoa lopuksi öljyllä ja tarjota kananmunien kera.

Tomaattikeittoon siis tarvitaan:

  • noin 2,5 dl paseerattua tomaattia
  • 2 dl vettä
  • palanen vaaleaa leipää
  • pieni sipuli
  • valkosipulinkynsi
  • mozzarellaa
  • öljyä
  • pieni vihreä chili
  • salviaa
  • oreganoa
  • suolaa
  • valkopippuria
  • punaista chiliä

Aloitetaan siis silppuamalla sipuli sekä valkosipuli, minkä jälkeen nämä kuullotetaan kattilassa öljyssä.

Silputtu sipuli sekä valkosipuli

Silputtu sipuli sekä valkosipuli

Sipulit kuullotettavana

Sipulit kuullotettavana

Kun sipulisilppu on saatu kuullotettua, lisätään vesi, joka on mielellään lämpöistä. Vesi lisätään tässä vaiheessa siksi, että paseerattu tomaatti saattaa alkaa kuplimaan ja lentelemään liiakseen, mikäli se kaadetaan suoraan kuumaan kattilaan. Seuraavaksi on kuitenkin paseeratun tomaatin vuoro.

Kuullotettu sipulisilppu sekä vesi

Kuullotettu sipulisilppu sekä vesi

Veden sekaan lisätään heti paseerattu tomaatti

Veden sekaan lisätään heti paseerattu tomaatti

Tässä vaiheessa keittoa hämmennetään hieman, minkä jälkeen se jätetään hetkeksi oman onnensa nojaan. Nyt on vuorossa leivän pilkkominen. Leipäpalasta poistetaan reunat, minkä jälkeen leipä kuutioidaan.

Leipäpalan ei tarvitse olla suuri

Leipäpalan ei tarvitse olla suuri

Kun leipä on kuutioita on vuorossa mozzarella. Yksinkertaistettuna, käytetään siis kokonainen mozzarellapallo, joka kuutioidaan ronskisti.

Paloiteltu mozzarella

Paloiteltu mozzarella

Tämän jälkeen silputaan puolestaan salvia, oregano sekä vihreä chili. Tätä yrtti”seosta” ei tarvitse olla paljoakaan, sillä se tuo mukavan maun helposti. Kun yrtit on pilkottu, lisätään ne suoraan keiton joukkoon ja sekoitetaan. Tämän jälkeen lisätään suola, valkopippuri sekä mustapippuri. Mausteiden sopiva suhde kannattaa tarkistaa vielä lopuksi.

Vihreä chili, salvia & oregano

Vihreä chili, salvia & oregano

Määrä ei todellakaan ole suuren suuri

Määrä ei todellakaan ole suuren suuri

Kun yrtit on sekoitettu keittoon, muserretaan joukkoon hieman punaista, kuivattua chiliä. Mikäli kuitenkin käyttää tuoretta punaista chiliä, on syytä olla varovaisempi. Kuivatun tuomaa tulisuutta on helpompi hallita kuin tuoreen. Tämän jälkeen lisätään mozzarella.

Tässä vaiheessa keitto on vielä hyvin tummaa, mozzarella muuttaa sitä pehmeäsävyisemmäksi

Tässä vaiheessa keitto on vielä hyvin tummaa, mozzarella muuttaa sitä pehmeäsävyisemmäksi

Kun mozzarella on lisätty keittoon, on sitä syytä sekoittaa jatkuvasti, kunnes juusto on täysin sulanut. Tämä siksi, että leipäpalat saostavat keittoa, jolloin juusto ei leviäsi sulaessaan aivan yhtä tasaisesti. Leipä lisätäänkin keittoon välittömästi juuston sulamisen jälkeen.

Leipäpalojen jälkeen estradin valtaa sauvasekoitin

Leipäpalojen jälkeen estradin valtaa sauvasekoitin

Leipät’yteistä keittoa hämmennetään hetki. Kattila nostetaan pois liedeltä ja otetaan esiin sauvasekoitin, jolla kaikki ainesosat saadaan pilkottua, ja keitosta tulee tasaista. On tärkeää muistaa nostella sauvasekoitinta pehmeästi ylös ja alas samalla sitä ympäriinsä pyöritellen. Lopputulos on samettisen pehmeä keitto.

Lopullinen keitto

Lopullinen keitto

Kun keitto on valmista, se tarjoillaan (tai ainakin minä tarjoilen) kokonaisen, hieman löysäksi jätetyn (= 5 minuuttia keitetyn) kananmunan sekä oliiviöljyn kanssa.

Herkullista!

Herkullista!

Keitto on erinomainen ruoka, sillä se on pehmeää ja kevyttä syödä, mutta chili puolestaan takaa sen, että keitto lämmittää vielä pitkään ruokailun päätyttyä. Täyteläisestä mausta kertoo myös se, että yli tunti keiton nauttimisen jälkeen (sekä yksi limsatölkillinen) myöhemmin keiton voi yhä maistaa sekä chilin tuoman lämmön tuntea. Siinä kaikki tälläkertaa. Oikein maukasta jatkoa kaikille!

Smu

Pizza

Nyt poistutaankin sitten jo omalta mukavuusalueeltani. Ei siksi, ettenkö pitäisi pizzan tekemisestä, mutta minulla sattuu olemaan muutamalainen italialainen ystävä, mikä lisää paineita pizzan tekemisessä. Mutta yrittänyttä ei laiteta, käytänhän pohjaan reseptiä, jonka eräs ystävistäni antoi minulle vuosi sitten. Ajattelin myös pyytää heiltä kommentia sen suhteen, näyttääkö tämä lainkaan aidolta – lisään vastauksen myöhemmin kommenttina kirjoituksen jälkeen.

Tarvittavat ainesosat ovat seuraavat:

  • n. 20 grammaa hiivaa
  • 3 dl vettä
  • jauhoja
  • 1,5 ruokalusikallista suolaa
  • hyppysellinen sokeria
  • oliiviöljyä

Tarkkanäköisimmät saattoivatkin jo huomata, että jauhoille ei ole annettu määrää. Oikea määrä on kuitenkin hyvin yksinkertainen; tarpeeksi. Aloitetaan kuitenkin mittaamalla kädenlämpöinen vesi kulhoon, johon lisätään myös suola ja sokeri. Sekoitetaan kunnes nämä ovat liuenneet veteen. Suomalaisia ohjeita lukiessa voi havaita, että suolaa neuvotaan laitamaan yleensä 1,5 teelusikkaa. Tämä ei sitten riitä mihinkään – määrä voisi olla jopa enemmänkin kuin 1,5 ruokalusikkaa.

Tästä se lähtee

Tästä se lähtee

Seuraavaksi joukkoon murennetaan hiiva ja sekoitetaan hyvin.

Hiiva lähtee hyvin käyntiin suolan ja sokerin ansiosta

Hiiva lähtee hyvin käyntiin suolan ja sokerin ansiosta

Seuraavaksi on jauhojen vuoro. Jauhoja lisätään aluksi siten, että seos alkaa sakeutua, mutta se voi silti olla paakkuistakin ei huolta. Tämän jälkeen lisätään reilusti oliiviöljyä ja sekoitetaan. Verrattuna suomalaisiin ohjeisiin öljy lisätään melko alussa, suomalaiset laittavat aina öljyn lopuksi. Tätä logiikkaa en ole vielä sisäistänyt?

Jauhoja ennen öljyä

Taikina ennen öljyä

Taikina öljyä lisättäessä

Taikina öljyä lisättäessä

Öljyn lisäämisen jälkeen

Öljyn lisäämisen jälkeen

Nyt onkin aika lisätä loput jauhoista. Jauhoja lisätään vähitellen sekoittaen. Puulusikan voi nyt unohtaa totaalisesti ja tehdä Pätkät eli viskata lusikka olan yli menemään. Jauhoja lisätään, kunnes saadaan aikaan taikinapallo, joka ei tartu sormiin ja jää käsiin kiinni. Tämän jälkeen taikina kumotaan pöydälle.

Kulhosta pöydälle

Kulhosta pöydälle

Nyt on vuorossa ehkäpä tärkein osa eli vaivaaminen. Mikäli taikinaa ei jaksa vaivata vähintään viittä minuuttia (joka hädin tuskin riittää sekään, mutta hätähousuille se sopii) ei kannata edes harkita pizzan tekemistä. Vaivaaminen on hyvin tärkeässä roolissa, sillä sen avulla saadaan taikinaan sitkoa ja ilmaa, mikä on hiivalle hyväksi. Aina sillöin tällöin voi taikinan pinnalle ripotella hieman jauhoja, jotta se ei takerru pöytään vaivatessa.

Vaivattu taikina

Vaivattu taikina

Kun taikinasta on vaivattu hyvä tasainen pallo, on aika aloittaa kohottaminen. Taikinapallo laitetaan kulhoon, joka peitetään liinalla. Kulho asetetaan suojaisaan paikkaan (ei siis ikkunan eteen) ja jätetään niille sijoilleen. Taikina saa nousta ja kohota hyvinkin parisen tuntia – ellei jopa kolmea.

Pienestä pallosta täysi kulho

Pienestä pallosta täysi kulho

Taikina kohoaa moninkertaiseksi. Samalla siitä tulee “höttöistä”, sillä taikinan sisällöstä suurin osa on ilmaa.Tämä on tärkeää, jotta taikina saadaan käyttäytymään uunissa oikein. Kumotaan taikina alustalle ja muotoillaan pyöräksi. Muotoilla tarkoittaa tässä tilanteessa aluksi kaulinta ja lopuksi käsiä!

Pohja

Pohja

Kun pohja on valmis, kaadetaan päälle oliiviöljyä, minkä jälkeen öljy levitetään tasaisesti ympäriinsä.

Oliiviöljyä pohjan päällä valmiina levitettäväksi

Oliiviöljyä pohjan päällä valmiina levitettäväksi

Kun öljy on levitetty, on paseeratun tomaatin vuoro. Paseerattu tomaatti on paljon parempaa kuin kaupoissa myytävät ihmeelliset pizzamurskat ja -pyreet. Puhdasta ja täyteläistä, samettista tomaattia. Niin yksinkertaista se on.

Pizzaan on hyvä jättää reunat

Pizzaan on hyvä jättää reunat

Seuraavaksi onkin täyttämisen vuoro. Minä toimin klassisella pohjalla ja käytänkin siis vain mozzarellaa, öljyä sekä parmesaania.

Mozzarella käytetään sellaisenaan, ei raasteena

Mozzarella käytetään sellaisenaan, ei raasteena

Tämän jälkeen lisätään öljyä sopivana norona sekä parmesaaniraastetta.

Ei muuta kuin uuniin

Ei muuta kuin uuniin

Uuni lämmitetään noin. 250 asteeseen ja pizzaa paistetaan 15 minuuttia. Uunituoreen pizzan päälle lisätään vielä parmesaania sekä tuoretta basilikaa (ja/tai oreganoa) silputtuna.

Uunista ulos ja yrtit päälle

Uunista ulos ja yrtit päälle

Pitkä nostatusaika takaa kuohkeuden

Pitkä nostatusaika takaa kuohkeuden

Pizza maistuu parhaalta sormin syötynä

Pizza maistuu parhaalta sormin syötynä

Viimeinen vaihe on tärkein – syöminen. Loppupeleissä voi todeta, että pizza ei välttämättä ole mitään pikaruokaa. En oikein ole koskaan ymmärtänyt roskaruoan mainetta, jota pizza myös kantaa. Eihän kyseessä ole kuin leipä tomaatilla ja juustolla ja joillakin muilla täytteillä – hyvin yksinkertaisesti sanottuna. Tämä oli kuitenkin tällä kertaa tässä. Mitään en uskalla luvata, mutta seuraavalla kerralla voisinkin valmistaa keitettyä kanaa kiinalaisittain. Syömisiin siis!

– Smu

Perjantai-illan kulinaristiset kuulumiset

Tällä kertaa en ole luonut mitään, en siis yhtikäs mitään. Ideoita kyllä pulputtaa tuolta mielen syövereistä vaikka millä mitalla, mutta vastoinkäymiset ovat koetelleet ruoanlaiton osalta melkoisesti. En kuitenkaan jaksanut kököttää hiljaa, joten päätin ottaa uuden harppauksen – nyt siis vain keskustellaan ruoasta (kuten Sikke Sumarikin blogissaan toisinaan tekee).

Vastoinkäymiset alkoivat, kun jatkuva matalapaine jai mylläämään yläilmoihin katoamatta minnekkään. Niinpä polentani homehtui! Polenta, joka normaalisti kestää, kestää ja kestää, oli nyt pilalla! Harmillista. Noh, ei tämä mitään. Polentaa on helppo ja nopea valmistaa. Ukkosrintamalla on ruoanlaiton saralla kuitenkin mielenkiintoisia vaikutuksia. Ukkonen muun muassa:

  1. Saa kermat valahtamaan kakuista.
  2. Homehduttaa polentan (sekä muitakin elintarvikkeita, jotka normaalisti kestävät pitkään jääkaapissa).
  3. Saa maidon happanemaan ja kokkaroitumaan, vaikka päiväystä olisi. Pappani tosin hapatutti joskus maidosta kokkelipiimää ukkoskeleillä. Hän pisti vain maitopurnukan kaappiin (siis aivan tavalliseen, ei jäiseen) ja vain odotti.
  4. Estää liivatteiden hyytymistä.

Odotan nyt, että tämä kolmas lupaus yöllisistä ukkosista pitäisi paikkansa, jotta vihdoinkin päästäisiin tästäkin ongelmasta. Mitäpä muita ongelmia sitten on ollut? Ruokaa on ollut vähän liikaakin. Tämä on kieltämättä vain “ensimmäisen” maailman ongelmia, mutta en kerkea kokkamaan. Joku muu on aina laittanut ruokaa läpi koko viikon. Viimeksi tänään, kun ajattelin tehdä pizzaa, joku päättikin tuoda minulle sellaisen pizzeriasta. Hyvä on, alistuin kohtalolle ja söin sen. Pohja oli mukavan rapea, juustoa hitusen liikaa ja salami pikemminkin meetvurstia ja hieman vetistä, mutta kokonaisuus oli ihan OK. Mainittakoon nyt, että OK tarkoittaa alunperin Zero Killed, etsikää historiasta mistä nämä sanat tulevat.

Positiivisiakin asioita on tapahtunut. Sain eräältä työkaveriltani pari päivää sitten purkillisen salsa piccante di pomodoro alla napoletana‘a eli tulista napolilaista tomaattikastiketta, se on kerrassaan herkullista ja lämmittää mukavasti. Samainen työkaverini toi minulle myös purkillisen aiolia, joka oli myös varsin erinomaista ja innoitti minut kaivamaan espanjalaisen tv-kokki Karlos Arguiñanon aiolin reseptin esiin. Aioli voidaan purkaa muotoon allioli eli all-i-oli eli valkosipuli ja oliiviöljy; aiolin pääraaka-aineet.

Päivän positiivisin ja iloisin asia oli kuitenkin se, että sain naapuriltani neljä rapua. Neljä kaunista tilliliemessä keitettyä Päijänteen täplärapua, jotka nautin illalliseksi.

Varsinainen kaunokainen

Varsinainen kaunokainen

Koko annos

Koko annos

Suurena rapujen sekä ravustuksen ystävänä arvostin tätä elettä kovasti, sillä en ole koko kesänä päässyt ravustamaan vielä kertaakaan. Harkitsin hetken, että olisin nauttinut ravut paahtoleivän ja aiolin kanssa, mutta tyydyin sitruunaan ja soodaveteen ja siihen erääseen kirkkaaseen juomaan, josta seuraava kasku kertookin kaiken;

On vesi liiaan väkevää, se myllyjäkin pyörittää. / Siks’ en vettä juo, vaan juoksen suoraan viinapullon luo.

Tässä kaikki tältä erää. Toivotan kaikille oikein mukavaa alkavaa viikonloppua. Itselläni alkaa huomenna kesäloma, joten se tarkoittaakin jääkylmää ja ravistettua Vesper-martinia.

– Smu