Kun aikoinani ensimmäinen psykologian tunti lukiossa lähestyi, minua kiehtoi kovasti herra Pavlov koirineen. Pavlovin koirat ainakin kuolasivat nälkäänsä, mutta sitä en tiedä, tekikö herra Pavlov itse kuullessaan pavlovan olevan valmista. Noh, näillä kahdella ei nyt ole niinkään yhtänäistä – toinen oli psykologian huippu-ukkeleita ja toinen on puolestaan erinomainen jälkiruoka, jota on mukava valmistaa aina silloin tällöin.
Pavlova on helppo valmistaa. Siitä on olemassa reseptejä valtavat määrät niin keittokirjoissa kuin internetin ihmeellisessä maailmassakin. Näissä resepteissä minua ihmetyttää kuitenkin eniten se, että hyvin useat käskevät piirtää leivinpaperille ympyrän. Minkä ihmeen takia? Jos pavlovasta haluaa pyöreän, niin ei siihen kyllä malleja tarvita! Koska satuin pyörähtämään tässä Helsingissä etsimässä uusia kutreja eräälle ystävättärelleni (Juippi tarkoittaa minua, ai kamala!”) Päätin myös konsultoida tätä “ystävääni” pavlovan valmistamisessa.
No nyt päästiin itse asiaan! Antakaa kun minä näytän, mitä pavlovaan tarvitaan;
- 2 kananmunan valkuaista
- 1 1/4 dl sokeria
- 1 tl perunajauhoja tai maissitärkkelystä (pitää olla mielellään kukkurallinen ja minä suosin Timoa! Siis peruna-Timoa, en puhu nyt siitä paaluttajasta!)
- puolikkaan limen mehu
Aloitetaan siis sillä, että erotellaan valkuaiset keltuaisista. Valkuaisen sekaan ei saa joutua keltuaista, ja mikäli niin pääsee käymään, keltuainen on syytä poistaa. Vaahdotetaan aluksi valkuaisia aivan kevyesti.
Kun valkuaisia on vaahdotettu hetken aikaa kevyesti, on aika lisätä sokeri. Sokeri lisätään kahdessa osassa. Ensimmäinen osa lisätään joukkoon koko ajan vatkaten. Toinen osa lisätään hetken kuluttua, mutta tällä kertaa muistetaan laittaa teelusikallinen Timoa sokerin sekaan ja sekoittaa se sinne hyvin, niin johan saa torttukin kuohkeutta, vaikka eihän munan ja sokerin lisäksi muuta paljon tarvitakaan! Kiitos tästä…. Nyt massaa vatkataan kunnes se on kiiltävää ja eikä liiku kulhon pohjalta minnekkään vaikka kulhon keikauttaisi ympäri. Ei niin kuulu tehdä! Ei tämä ole Tarte Tatin eli keikauskakku. Ei saa sekoittaa sieniin! Ja tämän jälkeen lisätään puolikkaan limen mehu, ja sekoitetaan jälleen.
Muotoillaan pavlova pellille. Uuni lämmitetään 100-125 asteeseen riippuen vähän uunista; kiertoilmalla käy esimerkiksi 110 astetta ja paistoaikaa tunti ja vartti, kunhan pavlova ei ruskistu. Arvaa mitä! Noh? Minun psykedeelisessä villapaidassani on ihan yhtä hullunkurinen vempula. Jaa tuo kukka? Älä viisastele senkin hippi!
Kun pavlova on tullut uunista, sen pitää jäähtyä tovi. Tämän jälkeen pavlova voidaan nauttia esimerkiksi kahvin tai viinin kera jälkiruokana tai herkutteluhetken kohokohtana. Marjat (Kuka kysyi?) sekä hedelmät sopivat mainioiksi kyytipojiksi.
Myönnettäköön, että minulla on paha tapa innostua noiden lisukkeiden kanssa. Pavlova itse peittyi alle, mutta kaikille asiasta kiinnostuneille kerrottakoon, että lautasella oli neljännes koko tortusta. Sinä se et osaa edes koristella, olisit antanut minun näyttää hellin kätösin kuinka… Älä koitakkaan kaapata keittiötä! Olen minä telkkarissa ollut, mutta en siinä ohjelmassa. Ai kamala! Mimmosena kriminaalina sinä minua pidät? Minä lähden tästä nyt laittamaan suut makiaks ja luultavasti mahat kipiäks – siltä tämä ainakin näyttää.
Tässä kaikki tältä erää. Jos kaikki sujuu kuten pitääkin, niin tiistaina on odotettavissa kasvistäytteisiä kanarullia.
– Smu & M.T.