Pavlova

Kun aikoinani ensimmäinen psykologian tunti lukiossa lähestyi, minua kiehtoi kovasti herra Pavlov koirineen. Pavlovin koirat ainakin kuolasivat nälkäänsä, mutta sitä en tiedä, tekikö herra Pavlov itse kuullessaan pavlovan olevan valmista. Noh, näillä kahdella ei nyt ole niinkään yhtänäistä – toinen oli psykologian huippu-ukkeleita ja toinen on puolestaan erinomainen jälkiruoka, jota on mukava valmistaa aina silloin tällöin.

Pavlova on helppo valmistaa. Siitä on olemassa reseptejä valtavat määrät niin keittokirjoissa kuin internetin ihmeellisessä maailmassakin. Näissä resepteissä minua ihmetyttää kuitenkin eniten se, että hyvin useat käskevät piirtää leivinpaperille ympyrän. Minkä ihmeen takia? Jos pavlovasta haluaa pyöreän, niin ei siihen kyllä malleja tarvita! Koska satuin pyörähtämään tässä Helsingissä etsimässä uusia kutreja eräälle ystävättärelleni (Juippi tarkoittaa minua, ai kamala!”) Päätin myös konsultoida tätä “ystävääni” pavlovan valmistamisessa.

Ai kamala!

No nyt päästiin itse asiaan! Antakaa kun minä näytän, mitä pavlovaan tarvitaan;

• 2 kananmunan valkuaista
• 1 1/4 dl sokeria
• 1 tl perunajauhoja tai maissitärkkelystä (pitää olla mielellään kukkurallinen ja minä suosin Timoa! Siis peruna-Timoa, en puhu nyt siitä paaluttajasta!)
• puolikkaan limen mehu

Aloitetaan siis sillä, että erotellaan valkuaiset keltuaisista. Valkuaisen sekaan ei saa joutua keltuaista, ja mikäli niin pääsee käymään, keltuainen on syytä poistaa. Vaahdotetaan aluksi valkuaisia aivan kevyesti.

Valkuaisten määrä on hyvin pieni ennen vaahdottamista

Kevut vatkaaminen saa rakenteen muuttumaan jo paljon

Kun valkuaisia on vaahdotettu hetken aikaa kevyesti, on aika lisätä sokeri. Sokeri lisätään kahdessa osassa. Ensimmäinen osa lisätään joukkoon koko ajan vatkaten. Toinen osa lisätään hetken kuluttua, mutta tällä kertaa muistetaan laittaa teelusikallinen Timoa sokerin sekaan ja sekoittaa se sinne hyvin, niin johan saa torttukin kuohkeutta, vaikka eihän munan ja sokerin lisäksi muuta paljon tarvitakaan! Kiitos tästä…. Nyt massaa vatkataan kunnes se on kiiltävää ja eikä liiku kulhon pohjalta minnekkään vaikka kulhon keikauttaisi ympäri. Ei niin kuulu tehdä! Ei tämä ole Tarte Tatin eli keikauskakku. Ei saa sekoittaa sieniin! Ja tämän jälkeen lisätään puolikkaan limen mehu, ja sekoitetaan jälleen.

Ensimmäinen erä sokeria kevyesti sekoitettuna

Lopullinen massa, jossa myös limen mehu

Muotoillaan pavlova pellille. Uuni lämmitetään 100-125 asteeseen riippuen vähän uunista; kiertoilmalla käy esimerkiksi 110 astetta ja paistoaikaa tunti ja vartti, kunhan pavlova ei ruskistu. Arvaa mitä! Noh? Minun psykedeelisessä villapaidassani on ihan yhtä hullunkurinen vempula. Jaa tuo kukka? Älä viisastele senkin hippi!

Eikä sen tarvitse aina olla ympyrä, tällainen käy yhtä hyvin eikä ole niin tylsäkään

Koska pavlova on marenkia, on se kypsänä kohonnut sekä kovettunut

Kun pavlova on tullut uunista, sen pitää jäähtyä tovi. Tämän jälkeen pavlova voidaan nauttia esimerkiksi kahvin tai viinin kera jälkiruokana tai herkutteluhetken kohokohtana. Marjat (Kuka kysyi?) sekä hedelmät sopivat mainioiksi kyytipojiksi.

Lopullinen annos

Myönnettäköön, että minulla on paha tapa innostua noiden lisukkeiden kanssa. Pavlova itse peittyi alle, mutta kaikille asiasta kiinnostuneille kerrottakoon, että lautasella oli neljännes koko tortusta. Sinä se et osaa edes koristella, olisit antanut minun näyttää hellin kätösin kuinka… Älä koitakkaan kaapata keittiötä! Olen minä telkkarissa ollut, mutta en siinä ohjelmassa. Ai kamala! Mimmosena kriminaalina sinä minua pidät? Minä lähden tästä nyt laittamaan suut makiaks ja luultavasti mahat kipiäks – siltä tämä ainakin näyttää.

Tässä kaikki tältä erää. Jos kaikki sujuu kuten pitääkin, niin tiistaina on odotettavissa kasvistäytteisiä kanarullia.

– Smu & M.T.

Advertisements

Chilinen kasviscouscous

Mainitsinkin jo aikaisemmin, että tarkoitukseni on valmistaa couscousta lähipäivinä. Noh, nyt tuli tehtyä sitäkin, eikä lopputulos ollut lainkaan huonompi! Joillekin sana “curry” tuo mieleen vain ja ainoastaan mausteen eikä laisinkaan sitä ruokalajien kirjoa, jonka tuo nimi pitää myös sisällään. Aivan samalla tavalla toisille “couscous” merkitsee vain “hassuja pieniä palluroita, jotka ovat melko kuiava syötävää”. Couscous on kuitenkin erinomainen ruoka, jonka valmistaminen käy käden käänteessa.

Tällä kertaa hyödynsin falafeleista ja ratatouillesta ylijääneitä kasviksia joista sai oikein toimivan rungon couscousin ympärille. Tähän couscousiin käytin siis;

• sekä keltaista että vihreää kesäkurpitsaa
• munakoisoa
• paprikaa
• reilun desin kikherneitä
• puolikkaan sipulin
• puolikkaan sitruunan
• ruokalusikallisen kuivattua chiliä
• lipstikkaa
• muutaman hyppysellisen suolaa
• mustapippuria
• maustepippuria
• currya
• oliiviöljyä
• couscousia
• vettä

Kasvikset, kikherneet, sipuli sekä chili

Heti alkuun on syytä muistaa, että tarkkoja määriä on aina turha määritellä. Laitoin kasviksia sen verran kuin jäljellä oli, minkä mukaan lisäsin couscousin ja veden (eli couscousia 2,5 dl ja vettä noin 3 dl).

Öljy kuumennetaan kattilassa, jonne lisätään sipuli, jota kuullotetaan, minkä jälkeen puolestaan lisätään jäiset kikherneet. Pakastin siis falafelista yli jääneet kikherneet, jotka on kätevä käyttää nopeasti koska liottaminen ja keittäminen on jo hoidettu.

Kuullotettava sipuli

Jäiset kikherneet tuovat sulaessaan hieman nestettä kattilaan, niinpä lämpötila kannattaa pitää mietona, jotta kaikki neste ei haihdu heti

Kun kikherneitä on kumennettu niin, että ne ovat kokonaan lämpöisiä (kannattaa siis maistaa), on aika lisätä sekaan kasvikset (viilatakseni pilkkua muistutan, että kikherne on myös kasvis, mutta koska erittelen falafelin sekä ratatouillen ylijäämät kirjoitan nyt näin). Kasviksia sekoitetaan hyvin kunnes ne alkavat kypsyä.

Kasvisten kypsyessä on aika lisätä mausteet. Curry, mauste- ja mustapippuri, suola, chili sekä lipstikka; sekoitetaan hyvin, jotta curry värjää kasvikset. Tämän jälkeen lisätään vesi (tässä tapauksessa noin 3 desiä, haihtumavara on syytä huomioida! Sekä sitruunamehu. Sekoitetaan hyvin, kaadetaan sekaan couscous ja sekoitetaan uudelleen.

Keitos ennen couscousin lisäämistä

Tältä couscous näyttää lisäämisvaiheessa

Kun couscous on sekoitettu joukkoon, laitetaan kansi kiinni, kattila pois liedeltä ja annetaan hautua muutaman minuutin ajan. Kun kansi viimein avataan, on couscous turvonnut hyvin. Sekoitetaan, tarkistetaan maku – ja mikäli jotain lisätään sekoitetaan uudelleen. Couscous on mukava tarjoilla pienistä kulhoista esimerkiksi tuoreen ruohosipulin kera.

Lopputulos

Herkullinen couscous-annos on mukavan chilinen, mutta kasvikset kuitenkin maistuvat

Couscousin valmistaminen ei siis ole laisinkaan temporaalis-spatiaalista fysiikkaa, vaan hyvin yksinkertaista, nopeaa ja vaivatonta. Näin valmistettuna couscous sopii mainiosti pääruoaksi, vaikka itse toki ajattelin viedä tätä huomenissa töihin evääksi pintamaustettujen broilerien kera. Couscous sopii valmistettavaksi siis etukäteen, ja sen voi tarjoilla jopa kylmänä. Helppoa ja näppärää ruokaa suurellekin porukalle.

– Smu

Köyhät ritarit

Köyhät ritarit – tässä tapauksessa kylläkin pulskat munkkiveljekset toimisi paremmin – ovat mainio tapa aloittaa sunnuntai. Itselläni tuppaa vain olemaan pahempi tapa kangistua kaavoihin, minkä vuoksi aloitan sunnuntaini normaalisti voisarvilla sekä kanelikekseillä, mutta vaihtelu virkistää! Olen sitä mieltä, että mummot ovat maailman parhaimpia kokkeja, ja niinpä tämänkin “perinneherkun” resepti on mummoltani. Idea on hyvin yksinkertainen; paksuja pullasiivuja (Oululaisen pulla on parasta mahdollista!), maitoa ja kananmunaa sekä runsaasti voita. En ole koskaan ollut kevyt-tuotteiden ystävä. Toinen mummoni tapasikin sanoa, että kerma on kermaa ja voi voita; ruokakermat ja margariinit ovat leikkikermoja ja leikkivoita. Niinpä tämä annos onkin hyvin tuhti.

Pullasta siis leikataan paksuja siivuja haluttu määrä. Tämän jälkeen kananmuna ja maito vatkataan keskenään sekaisin. Pannulle laitetaan paljon voita; itse käytin neljän ritarin paistamiseen 50 grammaa, ja määrä osoittautuikin oikein sopivaksi. Ritarit paistetaan miedolla lämmöllää kauniin ruskeiksi (mitä se sitten värinäöllisten elämässä tarkoittaakaan, mutta katsokaa kuvasta!).

Pullaviipaleet ja vatkaamista vaille valmis muna-maito -seos

Ritarien kuuluu näyttää tällaisilta; silloin ne eivät ole liian kuivia eivätkä liian kostuneita

Kesäisinä sunnuntaina ei kannata edes harkita hillojen käyttämistä. Hillot ovat syys-, talvi- ja kevätkamaa. Kesällä käytetään marjoja, koska niitä on saatavilla – ja mikäs olisikaan tuoretta mansikkaa parempi marja? Kuitenkin, kermavaahdon sijaan voi käyttää esimerkiksi mascarponea. Mascarpone on hyvää sellaisenaan, mutta sitä voi myös hieman parannella. Mascarponea mitataan haluttu määrä, sekaan lisätään sokeria haluttu määrä ja puristetaan mukaan vielä sitruunamehua. Sitten vain sekoitetaan tasaiseksi seokseksi. Herkullista!

Mascarponea, sitruunaa ja sokeria

Kun ritarit ovat paistuneet, niiden päälle levitetään mascarpone, joka juoksuttuu sopivasti kuumien ritareiden päällä levittäytyen mukavasti kaikkialle. Päälle asetellaan vielä tuoreita mansikoita oman maun mukaan ja annoksen seuralaiseksi sopii kupillinen oikein vahvaa, mustaa kahvia.

Herkullinen aamupala on taattu – ja kaiken kruunaa vielä jaksollinen suosikki telenovelaa

Näin valmistuvat helpot ja maukkaat köyhät ritarit. Toki ritareita voi syödä muutoinkin kuin aamupalalla. On syytä myös muistaa, että mikä tahansa kuiva vaalea leipäkin sopii ritareiden valmistamiseen. Sunnuntailla on sellainen ikävä ominaisuus, että sen jälkeen koittaa maanantai ja arki. Niinpä aikaa kunnon kokkauksille ei tahdo löytyä ja aktiivipäivityksetkin tuppaavat vähentymään. Se on sääli, sillä olen oikeastaan tykästynyt tähän puuhaan enemmän kuin moneen muuhun. Noh, ei makeaa mahan täydeltä – olipa taas tuokin tuumattu hyvässä kontekstissa, heh! Ensikerralla pyrin kuitenkin valmistamaan couscousia – siis pääruokana eikä lisukkeena.

Ei muuta kuin seuraavaan kertaan – olkoon se sitten jo illalla tai parin päivän päästä!

– Smu

 

 

Ratatouille

Ratatouille, ratatouille, rattatouille, rottatouille…

Joka kesä (erityisesti juhannuksen aikaan) valmistan ratatouillea. Tämä ranskalainen makujen sulosointuinen sinfonia on mainio ruoka, sillä se on kevyttä ja raikasta, mutta myös täyttävää. Kuten monet tietävät, olen hullaantunut imitaatioihin ja ääninäytteleminen on intohimoni, siksipä tuleekin katsottua paljon erilaisia lastenohjelmia. Tämä ratatouille – vai sanoisinko rottatouille – on saanut innoituksensa Disneyn Rottatouille elokuvasta. On turha väittää, että olisin ainoa, joka valmistaa kyseisen ruokalajin nykyään näin, mutta onhan se nätti!

Valmistamisen suurin ongelma näin juhannuksen aikoihin on, että keltaista kesäkurpitsaa ei meinaa koskaan saada mistään. Kylmästä keväästä huolimatta sain poimittua kasvihuoneesta tämän yksilön, joka ei välttämättä olisi läpäissyt EU:n tarkastuksia. Katsokaa kuvasta niin ymmärrätte miksi. Noh, kuitenkin… Ratatouillen valmistamiseen tarvittavat ainekset ovat seuraavat:

• keltainen kesäkurpitsa
• vihreä kesäkurpitsa
• punainen paprika
• munakoiso
• 2 1/2 dl tomaattimurskaa (joko kaupan tai itsetehty; tällä kertaa käytin kaupan, sillä en löytänyt mistään tarpeeksi ylikypsiä tomaatteja)
• puolikas sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• oliiviöljy
• suola
• pippuri
• timjami
• vuohenjuusto (tarjoiluun)

Ensiksi on hyvä pilkkoa vihannekset. Siivujen pitää olla mahdollisimman ohuita, joten jälleen kerran on hyvä käyttää oikein tuoreita kasviksia sekä terävää veistä. Pilkottujen vihannesten tarvittavaa määrää on vaikea arvioida, joten kannattaa leikata siivuja reilusti.

Munakoiso, keltainen kesäkurpitsa, vihreä kesäkurpitsa & paprika

Kasvikset viipaloituna; tästä määrästä jää vielä ylikin

Jotkut pilkkovat vielä tomaattiakin, mutta itselläni ei ole tapana, koska ratatouilella on tomaattinen pohja. Seuraavaksi onkin siis aika hienontaa sipuli. Sipulisilpun koolla ei ole niinkään väliä, oma maku on tällä kertaa ratkaiseva tekijä.

Puolikas sipuli silputtuna

Kun sipuli on pilkottu, tarvitaan noin 2 1/2 dl tomaattimurskaa. Käyttämäni kaupan murska oli Rainbowin pahvinen tetra, jossa murskaa oli 375 grammaa eli juuri tarvittavat kaksi ja puoli desilitraa. Tässä vaiheessa on syytä muistaa se, että vuoan koko ratkaisee. Käyttämäni vuoan halkaisija oli noin 24 cm, jolloin murskan määrä oli juuri passeli. Tomaattimurska, sipuli, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja pippuri sekoitetaan kulhossa tasaiseksi seokseksi.

Tomaattimurska, sipuli, valkosipuli, oliiviöljy, suola & pippuri

Ennen jatkamista on syytä mitata vuoan sisäpinta ja leikata sinne sopiva, aivan minimalistisesti reiluhko pala leivinpaperia. Leivinpaperi laitetaan myöhemmin ruoan päälle, jotta kasvikset eivät ohuutensa vuoksi pala pinnasta eivätkä jää raaoiksi.

Paistamista varten leikattava leivinpaperinpala; palan syytä olla sisäosia hieman suurempi

Seuraavaksi tomaattimurska tasoitetaan vuoan pohjalle. Murska on syytä levittää siten, ettei sitä roisku vuoan reunoille, koska tällöin se palaa uunissa. Palanut murska puolestaan haisee ikävälle ja on hankala putsata jälkikäteen. Maltti on siis valttia. Kun murska on tasoitettu vuoan pohjalle on on aika latoa kasvikset päälle varovasti murskaan asetellen sekä limittäin.

Toomattimurskaseos kulhon pohjalla valmiina täytettäväksi

Kasvikset painetaan hellästi tomaattimurskaan ja ladotaan limittäin

Kun tomaattimurska on peittunut kasvisten alle, ratatouillen päälle lisätään tilkkanen oliiviöljyä, hyppysellinen suolaa sekä pippuria, minkä jälkeen lisätään puolestaan muutama oksa timjamia. Mielestäni tässä vaiheessa ratatouille on maailman kaunein asia – ja se on minulta paljon sanottu sillä olenhan värisokea! Hehehe! Nyt on aika painaa leivinpaperi varovaisesti aivan kiinni ruoan pintaan. Varovainen painelu on tärkeää, sillä liika voimankäyttö saa tomaattimurskan pursuamaan esiin kasvisten välistä.

Paistovalmis ratatouille; päälle lisätään vielä oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekä muutama oksa timjamia

Leivinpaperi painetaan hellästi kulhoon siten, että ratatouille peittyy tyystin

Nyt on aika laittaa ratatouille uuniin. Lämpötila on hieman poikkeava, 190 astetta. Olen huomannut että 175 astetta on liian vähän ja 200 puolestaan liikaa. Ratatouillea paistetaan 190 asteessa 40 minuutin ajan. Paistamisen aikana lähistöllä leijailee Ranskan maaseutu, minkä vuoksi tekisi mieli lisätä uunin tehoja paistumisen nopeuttamiseksi, mutta oppia ikä kaikki – hiljaa hyvää tulee! Kun ratatouille nostetaan uunista, se on parhaimmillaan. Uunissa olleet timjamit poistetaan ja korvataan tuoreilla.

Höyryävän kuuma ratatouille suoraan uunista – paistamisen jälkeen timjamin oksat vaihdetaan tuoreisiin

Kyytipojaksi käy mainiosti vaikkapa jäävesi, mutta itse suosin valkoviiniä. Lisukkeeksi ratatouillen päälle sopii mainiosti vuohenjuusto, mutta jotkut lisäävät siihen vielä (tai ainoastaan) basilikaa. Itse en siitä välitä, koen että ranskalaisimmillaan paistos on vain ja ainoastaan vuohenjuuston kanssa. Jos sitä ei ole, kannattaa ratatouille nauttia ilman lisukkeita tai hyödyntää timjamit.

Leviné – ranskalainen pöytäviini. Hinta ei ole kummoinen, mutta viini sopii erinomaisesti ratatouillen kaveriksi

Ratatouillen lisukkeeksi sopii mainiosti pala vuohenjuustoa, joka sulaa kuuman annoksen päälle

Ratatouille on herkku, jota voi nauttia yksin tai ystävien kanssa. Suurelle joukolle valmistaminen on helppoa ja ruoasta pitää takuulla jokainen! Ruoka on varsin koristeellinen ja pramea ulkomuodoltaan, mutta leppoisa seura (ja kenties Disneyn elokuva?) luo mitä parhaimman tunnelman makunautintoon.

– Smu

Halva

Nimestään huolimatta kyseessä ei ole nyt tv:stä tuttu lakritsibrändi. Halva on eräänlainen “konvehti”, jota on valmistettu jo reilut 3000 vuotta sitten. Ei ole kuitenkaan olemassa tarkkaa tietoa siitä, mistä alkuperäinen halva on kotoisin. Toiset sanovat, että halvan valmistaminen on kehittynyt Lähi-idässä, toiset puhuvat puolestaan Intian puolesta. Tämän vuoksi halvasta on olemassa useita eri variaatioita, joista esittellen tässä nyt yksinkertaisimman tahini-halvan.

Kuten humuksen ystävät tietävätkin, tahini on seesamtahnaa. Se muistuttaa suuresti maapähkinävoita, mutta on maultaan hieman paahdetumman makuinen (eikä sen ulkonäkö ole kovin viehättävä). Toinen halvan pääainesosa on hunaja. Lisäksi riippuen halvan eri muodoista, voi siihen lisätä esimerkiksi pistaaseja tai manteleita.

Reseptin halvan valmistusaineet; tahini, hunaja sekä  mantelirouhe

Kuten kuvastakin näkyy valmistysaineet ovat seuraavat;

• tahini
• hunaja
• mantelirouhe (ei  kuitenkaan pakollinen)

Suhdeluvut ovat hyvinkin yksinkertaiset. Puolet tahinia, puolet hunajaa ja manteleita (tai muita sellaisia) oman maun mukaan. Sekä hunaja että tahini mitataan kattiloihin ja kumpaakin kuumennetraan. Hunaja on hyvä kuumentaa karamellimaiseksi, mutta tahinin kanssa on syytä olla tarkkana. Tahini nimittäin on mielestäni erinomaista, mikäli sen antaaa hieman paahtua lämmitettäessä, mutta se palaa pohjaan erittäin herkästi. Mikäli ei siis ole valmis ottamaan riskiä, on syytä lämmittää tahinia vain sen verran, että sen voi tuntea lämpenevän.

Hunaja luonnollisesti muuttuu notkeammaksi ja tilavuudeltaan laajemmaksi kuumennettaessa

Tahini ei muutu paljoakaan kattilassa; sen ulkomuoto tosin vaikuttaa paljon epämääräisemmältä

Kun hunaja on karamellimaista (mikäli silmämääräisesti on vaikea arvioida, voi hunajaa tipauttaa hieman kylmään veteen, jolloin sen pitäisi muodostoo jäähtyessään tahmea pallero), kattilat otetaan liedeltä. Tahini yhdistetään kuumaan hunajaan ja sekoitetaan. Aluksi seos vaikuttaa hyvinkin erottuneelta, mutta seosta ei tarvitse sekoittaa kovinkaan pitkään sen muuttuessa jo tasaiseksi. Tasaiseen seokseen lisätään mantelit, jonka jälkeen seosta sekoitetaan hyvin vielä hetken verran.

Kuten kuvasta huomaa, tahini ja hunaja ovat alkuvaiheessa hyvin erottuneita

Sekoittamisen jälkeen seos on tasaista, jolloin voidaan lisätä mantelit ja jatkaa jälleen sekoittamista

Seos on valmis kaadettavaksi muottiin, kun se alkaa jähmettyä. Riippuen halvan määrästä, voi muottina käyttää hyvin rasvattua lasikulhoa tai irtopohjaista kakkuvuokaa. Itse käytin foliovuokaa, sillä se toimii hyvänä muottina pienemmälle määrälle halvaa. Seos kaadetaan vuokaan ja tasoitetaan. Tämän jälkeen vuoka peitetään hyvin joko foliolla tai kelmulla ja laitetaan kylmään ainakin puoleksitoista vuorokautta.

Tasoitettu halva-massa odottamassa jäähdyttämistä

Kun halva on viimein jäähtynyt, se kumotaan alustalle ja pilkotaan halutunkokoisiksi paloiksi. Tämän jälkeen (mikäli halvaa jää, sillä söin puolet jo loppuvalmisteluita suorittaessani) halvan voi pinota esimerkiksi rasiaan ja laittaa pakastimeen, josta sitä on helppo tarjoilla tilanteen tullen. Halvan voi tartjoilla myös heti, mutta käsittelyn vuoksi se voi olla lämmennyt ja muuttunut tahmeaksi. Pinotessa halvaa pitää muistaa voipaperi. Halvan käsittely on huomattavasti mukavampaa, kun kerrosten väliin lisää voipaperia, jolloin palat eivät tartu toisiinsa kiinni.

Muotistaan pois kumottu halva.

Halva on hyvä leikata terävällä veitsellä, jolloin sen käsittelyaika lyhenee ja se ei lämpene yhtä paljon kuin tylsemmällä veitselle käsiteltäessä

Valitettavasti minulla ei ole tarjota mitään estetiikan riemuvoittoista kuvaa asettelusta, sillä syötyäni puolet valmistuksen lomassa jouduin pakastamaan loput. Miltä tämä tahini-halva sitten maistuu? Mielestäni lähin maku, joka halvaa muistuttaa, on snickers-suklaapatukka. Halva ei kuitenkaan ole yhtä imelä makunautinto kuin snickers. Halvaa kannattaa nautiskella joko vahvan kahvin tai vahvan teen kanssa. Kylmässä (jääkaapista lähtien) halva säilyy pitkään. Vaikka tämä herkku ei olekaan ulkonäöltään luokseen antaumuksella kutsuva, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Makunautinto on taattu.

– Smu

Falafel

Falafel on mitä erinomaisin ruoka, sillä sitä voi tarjota aina, hienostuneempana tai tavallisempana sekä kaikille ruokailijoille riippumatta siitä, onko kyseessä paatunut karnivoori vaiko vegaani. Falafel sopii erinomaisesti esimerkiksi pita-leivän väliin, syötäväksi sellaisenaan couscousin kanssa tai sitä voi käyttää joulupöydässä vaikkapa kinkun korvikkeena. Kuinka falafelia sitten voi tehdä?

Reseptin, jonka esittelen tässä vaihe vaiheelta, sain työkaveriltani, joka oli saanut sen puolestaan palestiinalaiselta ystävättäreltään. Koska kuitenkin olen humanisti sekä intohimoinen hyvän ruoan ystävä, kunnioitan alkuperäistä reseptiä siten, että olen tehnyt aivan minimalistisia muutoksia ohjeeseen. Falafeliin siis tarvitaan;

• Öljyä
• Iso sipuli
• 3 1/2 dl kikherneitä
• 3/4 dl grahamjauhoja
• Pari valkosipulin kynttä
• 1 tl suolaa
• 1/3 tl maustepippuria
• 1/3 tl mustapippuria
• Hieman kuivattua chiliä
• N. dl korianteria
• 1 rkl tahinia
• 1 rkl sitruunamehua

Kikherne (joka kylläkin muistuttaa enemmän papua kuin hernettä) toimii falafelin pääraaka-aineena. Kikherneet pitää liottaa hyvin ennen käyttöä. Itse liotin herneitä tätä varten noin. 21 tuntia. Tämän jälkeen herneitä pitää keittää  tunnista puoleentoista. Keittäminen ja liottaminen on hyvä tehdä, sillä muutoin herneet turvottavat ja aiheuttavat närästystä. Mikäli taasen käyttää säilyke-kikherneitä, eivät liottaminen tai keittäminen ole niinkään tarpeellisia.

Liottamattomat kikherneet

Liotetut kikherneet

Ajan säästämiseksi kannattaa kikherneiden kiehuessa suorittaa muut valmistelut.

Sipuli kuoritaan ja silputaan hienoksi.

Silputtu sipuli

Kuivamausteet valkosipulin kera, sekä grahamjauhot mitataan valmiiksi odottamaan. Myös korianteri pilkotaan valmiiksi. Itse käytän kahta eri korianteri-lajia, jotta syntyy täyteläisempi maku.

Valkosipuli, suola mustapippuri, maustepippuri ja chili

Korianteri

Kun kikherneet ovat miltei kiehuneet, kuullotetaan sipuli pannulla öljyssä. Tämän jälkeen siivilöidyt herneet, grahamjauhot sekä kuivamausteet valkosipulin kera hienonnetaan monitoimikoneessa tasaiseksi seokseksi. Mikäli seos ei meinaa muodostua, voi seokseen lisätä pari ruokalusikallista vettä.

Keitetyt kikherneet

Sipuli kuullotettavana

Kikherne seos

Seos kaadetaan kulhoon, johon lisätään kuullotettu sipulisilppu, yrttisilppu, tahini sekä sitruunamehu. Seos sekoitetaan ja vaivataan tasaiseksi massaksi.

Lopullinen seos, karkeaa mutta maukasta

Valmis massa pyöritellään jauhotetuin käsin falafel-pyöryköiksi. Palestiinalaiselta versiossa falafelit muotoillaan puolestaan enemmän meikäläisten jauhelihapihvien muotoon. Falafelit pyöritellään vielä jauhossa, minkä jälkeen ne paistetaan runsaassa öljyssä kauttaaltaan kauniin ruskeiksi.

Näin karkea massa muuntuu helposti pyöreiksi ja kauniiksi falafeleiksi

Hyvä lisuke on couscous, joka valmistuu helposti ja nopeasti. Couscousia ja kiehuvaa vettä haudutettaviin suhteessa puolet ja puolet, lisäksi lisätään hieman sitruunamehua.

Kyytipojaksi sopii esimerkiksi kylmä “la clara” eli olutta ja sitruunalimonadia suhteessa puolet ja puolet hyvin jäähdytettyinä sekä sekoitettuna.

Couscous, falafel ja “la clara” – erinomainen yhdistelmä

Estetiikkaan voi pyrkiä lisäämällä annoksen päälle esimerkin tavoin vaikkapa ruohosipulia.

Makunautinto ja kulinaristinen kokemus on hetkessä saavutettu.

– Smu