Namerou

Hei vaan kaikille ja oikein mukavaa kevättä!

Jäädessäni yksin kotiin viikonlopun yli avopuolison reissatessa toisaalle, ajattelin herkutella itsekseni. Valinta ei ollut vaikea, ja viikonlopun ruokalista sai hetkessä raamit aivojeni sopukoissa. Mieleni alkoi tehdä namerouta – tai no olen halunnut syödä namerouta jo hyvän tovin, jos totta puhutaan.

Namerou [nameroo] on japanilainen “kalatartar” näin länsimaisen keittiön termeille puettuna. Sopivia kalavaihtoehtoja ovat esimerkiksi hevosmakrilli, makrilli tai vaikkapa saira. Ja kuten nokkelimmat tuosta tartar-viittauksesta jo ymmärsivät, namerou nautitaan raakana eikä sitä siis kypsennetä. Lauantain kunniaksi tein pikaisen kierroksen Hakaniemen kauppahallissa, josta mukaani tarttui kokonainen makrilli, joka näyttelee nameroussa pääosaa.

Kokonaisuudessaan ainesosaluettelo on seuraava:

  • pieni makrillifile
  • suuri kevätsipuli
  • reilu pala inkivääriä
  • noin ruokalusikallinen misotahnaa

Makrilli

Ekströmin kalapuodin henkilökunta avasi ja putsasi makrillin valmiiksi, joten kontolleni jäi makrillin fileointi. Yhdestä makrillifileestä tulee kaksi annosta namerouta, joten toisen fileen suolasin kevyesti ja säästin huomiselle lounaaksi. Kuitenkin, makrilli siis fileoidaan ja file puolestaan nyljetään eli nahka poistetaan. Lopuksi file leikellään pieniksi paloiksi.

Kun makrilli on käsitelty on aika pilkkoa kevätsipuli. Kevätsipulin varsia ei käytetä, joten mitä suurempi sipuli sen parempi. Sipuli halkaistaan pitkittäin neljään osaan ja pilkotaan sen jälkeen hieman pienemmäksi.

 

Inkivääriä tarvitaan reilun tuuman verran. Inkivääri kuoritaan ja pilkotaan hieman pienemmäksi. Inkiväärin voi myös halutessaan raastaa.

 

Pilkottu kevätsipuli ja inkivääri lisätään kalan sekaan leikkuulaudalle.

Seuraavaksi laudalle lisätään myös ruokalusikallinen misotahnaa.

Tämän jälkeen kaikkia raaka-aineita aletaan hienontaa sekaisin veistä käyttäen. Alla näette kuvan siitä, miltä keskenään hienonnetut raaka-aineet näyttivät minuutin jälkeen ja miltä valmis namerou puolestaan näytti noin kolmen minuutin hienontamisen jälkeen.

 

Namerou toimii mainiona alkupalana ja se kannattaakin tarjoilla pienistä annoskulhoista. Perinteisesti annos koristellaan perillan lehdillä, mutta nameroun päälle voi ripotella koristeeksi myös hienonnettua kevätsipulia. Minä somistin annosta tällä kertaa Aasian mintun lehdillä.

Namerou

Namerou on maultaan hyvin pehmeä eikä raaka makrilli dominoi annosta liikaa kiitos misotahnan. Annoksen tasapainon vuoksi onkin tärkeää, että raaka-aineet on hienonnettu hyvin, jotta suutuntuma on oikea eikä esimerkiksi inkivääri pääse valloittamaan koko makuelämystä peittämällä alleen muut maut.

Tässä kaikki tällä kertaa. Palailen blogin pariin aivan pikapuolin uusien herkkujen turvin.

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

 

Advertisements

Dashimaki Tamago

Minun ei oikeastaan ollut edes tarkoitus kirjoittaa teille tänään. Pääsiäisen kunniaksi ajattelin kuitenkin valmistaa aamiaisen kananmunista ja pian jo huomasin kaivaneeni puhelimen esiin aamutakin taskusta ja räpsivän nopeita otoksia ruoanlaiton lomassa. Hups!

Dashimaki Tamago on japanilainen munakasrulla. Hyvin yksinkertaisesti sanottuna kyseessä on siis rullalle kääritty omeletti, joka on maustettu dashi-liemellä. Dashista on olemassa useita eri versioita niin kala- kuin merileväpohjaisena. Dashin voi tehdä alusta asti itse tai sitä voi ostaa valmiina pulverina, jolloin länsimaisten lihaliemikuutioiden tapaan joukkoon lisätään vain vesi.

Noh, katsotaan nyt kuitenkin ensin ainesosaluettelo:

  • 4 kananmunaa
  • dashia
  • soijakastiketta
  • miriniä

Näistä neljästä aineksesta syntyy tavattoman täyttävä aamiainen, jonka valmistus on hyvä aloittaa valmistamalla dashi, jos sitä ei satu valmiina olemaan. Koska tätä omelettia varten ei tarvitse paljon dashia, valmistin lientä vajaan kahvikupillisen. Kuppiin lisätään reilu hyppysellinen / pieni kourallinen (miten vain haluatte sen muotilla) bonito-hiutaleita ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä. Kuppi peitetään toviksi tassilla ja odotellaan muutama minuutti.

Juuri sopiva määrä dashia valmistuu kätevästi kahvikupissa.

Dashin hautuessa voi tehdä muut valmistelut eli rikkoa kananmunat kulhoon, lisätä tilkkasen soijakastiketta ja lorauksen miriniä ja vatkata munien rakenne rikki. Lopuksi joukkoon lisätään dashi ja sekoitetaan hyvin. Määrällisesti lientä ei tarvitse paljoakaan. Alla olevista kuvista tarvittava määrä käy melko hyvin ilmi eli dashia tarvitaan noin 1/4 desilitraa.

 

Dashimaki Tamago (kuten tamagoyaki yleisesti ottaen) valmistetaan kantikkaassa tamagoyaki-pannussa, joka näyttää siis tältä:

Tamagoyaki-pannu on suorakulmion muotoinen ja loivenee reunoilta.

Pannusta on olemassa useita eri variaatioita, jolloin materiaali ja pinnoitteet vaihtelevat aina valuraudasta keraamisesti pinnoitettuun pannuun. Vaikka kaapissa ei sattuisikaan olemaan tamagoyaki-pannua, voi munakasrullan valmistaa myös tavallisella paistinpannulla, mutta tällöin rullan ulkoreunoja voi joutua taittamaan aina rullan sisälle, jotta lopputulos on tasainen.

Noh, seuraavaksi on varmasti syytä selittää, miten munakasrulla paistetaan. Ensimmäiseksi on tärkeää, että pannu on öljytty hyvin. Tämä kannattaa tehdä, vaikka pannua markkinoitaisiinkan tarttumattoman pinnoitteen voimin – sellainen on yleensä vain markkinointi-ihmisten höpötystä. Pannu kuumennetaan keskilämmöllä (asteikolla 1-6 suosittelen aloittamaan 4-teholla ja pienentämään tarvittaessa pykälän verran) ja kun pannu on kuuma, kaadetaan pannulle loraus munakasmassaa ja levitetään massa tasaisesti. Kun munakas alkaa viimein kypsyä, siirretään munakas pannun toiseen laitaan yhdeksi mytyksi.

Tästä se lähtee..!

Seuraavaksi pannulle kaadetaan hieman lisää munakasmassaa, joka levitetään tasaisesti pitkin pannua. Ruoanlaittopuikkoja tai lastaa käyttäen kypsää munakasta nostetaan myös ylös sen verran, että munakasmassaa pääsee myös kypsän munakkaan alle. Kun uusi kerros kypsyy edelliseen kiinni, on rulla helppo kääntää. Jos uuteen massakerrokseen tulee ilmakuplia, ne voi huoletta puhkaista puikon kärjellä.

On tärkeää, että munakasmassaa ei lisää liian paksuina kerroksina, sillä se hidastaa kypsymistä.

Ja tätä massan lisäämistä ja rullaamista toistetaan…

… ja toistetaan…

… ja toistetaan…

… kunnes on aika lisätä viimeinen annos munakasmassaa.

Kun munakasmassan rippeet on lisätty, on rullaa hyvä vielä pyöräytellä kerran jos toisenkin pannulla, minkä jälkeen valmis munakasrulla kumotaan bambumaton päälle. Bambumatto kääritään munakkaan ympärille aivan samalla tavoin kuin sushia valmistettaessa ja puristetaan kevyesti, jotta munakkaasta tulee sopivan tasainen ja tiivis, mutta kuitenkin ilmava.

 

Seuraavaksi munakasrulla viipaloidaan sopiviksi suupaloiksi, jotka on helppo poimia syömäpuikoilla. Huomatkaa muuten, että kun leikkaatte munakasrullan kahtia, voitte huomata rullassa useita kerroksia. Näiden kerrosten väliin jää ilmaa, mikä tekee munakasrullasta kuohkean syötävän. Myös siksi onkin tärkeää, että paistovaiheessa munakasmassaa ei lisää liian paksulti, jolloin kerroksia tulee pian vähemmän eikä munakas ole yhtä kuohkeaa.

Munakkaan sisällä erottuvat eri kerrokset sekä ilmataskuja, jotka tekevät munakkaasta köykäisen syödä.

Suosittelen tarjoilemaan munakkaan raastetun daikonin kanssa.

Dashimaki Tamago ja raastettua daikonia.

Nyt kun olen laittanut tähän kuvan “terveellisestä” annoksesta, voin hyvällä omalla tunnolla teille tunnustaa, että syön tamagoyakini usein japanilaisen majoneesin kanssa – eli kuvan ottamisen jälkeen levitin munakasrullan päälle vielä ohuen raidan majoneesia. Noh, sainpahan tämän nyt pois kontoltani!

Dashimaki Tamago – tai tamagoyaki ylipäätään – on erittäin kevyttä, mutta täyttävää syötävää, joka maistuu myös kylmänä. Siksi tamagoyaki onkin oikein hyvä vaihtoehto myös evääksi pakattuna vaikkapa lounasbentoon! Jos teistä tuntuu, että puikkojen käyttäminen paistamisessa on liian hankalaa, älkää huoliko! Voitte aivan yhtä hyvin käyttää myös paistinlastaa, sillä tamagoyaki-pannun kaltevat reunat helpottavat munakasrullan kääntämisessä.

Tässä kaikki tältä erää! Minä toivotan teille oikein hyvää pääsiäistä ja hyvää ruokahalua pääsiäisherkkujen parissa!

–  Smu

Hiyayakko

Tiedättekös, ystävät, olen himoinnut tätä ruokaa jo viikon verran, joten olikin korkea aika valmistaa hiyayakkoa ja ajattelin jakaa ohjeen myös teille. Hiyayakko on japanilainen, kylmä tofuruoka, jonka valmistamiseen kuluu varmasti paljon vähemmän aikaa kuin tofupaketin avaamiseen. Hiyayakko on myös erinomainen ruoka siksi, että annosta on helppo muunnella ja siitä saa vaivatta tehtyä useita eri variaatioita. Tärkeintä hyvässä hiyayakkossa on tofu, jonka pitää olla pehmeää. Oma suosikkini on Unicurd-brändin Yakko Tofu.

Esittelen teille nyt yksinkertaisen, perus-hiyayakkon, jonka ainesosaluettelo on sangen lyhyt:

  • pehmeää tofua
  • kevätsipulia
  • katsuobushi bonito -hiutaleita
  • tuoretta inkivääriä
  • soijakastiketta

Kevätsipulin suhteen on syytä olla tarkkana, joten ohjeistan siitä vielä lyhyesti. Jostain käsittämättömästä syystä Suomen ruokakaupoissa näkee valitettavan usein hyvin ohuita kevätsipuleita, joiden juuret on katkottu ja jotka on pakattu umpimuoviseen pakkaukseen. Välttäkää näitä sipuleita, jos suinkin mahdollista. Kevätsipuli on kuin simpukka – huonoa umpinaiseen pakkaukseen pakattuna, hyvä ilmavaan pakkaukseen pakattuna ja parasta ilman pakkausta vain kuminauhalla niputettuna. Noh, joka tapauksessa, kevätsipuli pilkotaan ohuiksi paloiksi.

Hyvää kevätsipulia

Tuore inkivääri puolestaan kuoritaan ja raastetaan mahdollisimman pieneksi.

Bonito-hiutaleet voivat puolestaan tuottaa päänvaivaa. Pyrin usein laatimaan reseptini siten, että niiden pohjalta voi valmistaa maittavaa ruokaa, vaikka pääsyä aasialaisiin marketteihin ei olisikaan. Koska tällä kertaa kyseessä on klassikkoresepti ja jo pelkän pehmeän tofun löytäminen voi tuottaa vaikeuksia, selvitin bonito-hiutaleiden ostomahdollisuuden jo valmiiksi. Hiutaleita voi tilata kotiin helsinkiläisen Tokyokanin verkkokaupasta. Ja mitä nämä hiutaleet ovat? Hyvin yksinkertaisesti muotoiltuna kuivattua ja miedosti savustettua ohuita kalalastuja.

Bonito-hiutaleita

Hiyayakko kannattaa koota suoraan annoskulhoihin. Koska tämä ruokalaji käy ennen kaikkea alku- tai välipalasta, niin pienet annoskulhot ovat hyvä valinta.

Tofukuution päälle lisätään hieman kevätsipulia, raastettua inkivääriä antamaan raikkautta ja lopuksi bonito-hiutaleita.

Seuraavaksi on aika lisätä pienen pieni tilkka soijakastiketta. Ei paljoa, mutta juuri sen verran, että soija antaa annokselle suolaisuutta ja liuottaa makua bonito-hiutaleista. Määrää voi pyrkiä arvioimaan alla olevien kuvien perusteella, joista ensimmäinen on annos ennen soijakastiketta ja toinen kastikkeen lisäämisen jälkeen. Kuvia saa muuten suuremmaksi klikkaamalla.

 

Kuten nopeimmat varmaan tähän mennessä ovat tajunneet, on hiyayakko periaatteessa vegaaninen annos, ennen kuin siihen lisätään kalalastuja. Bonito antaa annokselle kuitenkin makua, ja mikäli annoksen haluaa valmistaa vegaanisena, ei kalaa kannata jättää vain pois, vaan korvata. Hyvä vaihtoehto on käyttää kuivattua noria eli niitä samoja merileväarkkeja, joita käytetään sushin valmistamisessa. Noriarkkeja on helppo leikata siististi terävällä veitsellä ja sen jälkeen leikattuja suiruja vain hienonnetaan. Vegaanisessa versiossa nori lisätään samassa vaiheessa kuin perinteisessä versiossa bonito-hiutaleet eli päällimmäiseksi.

Hiyayakko kevätsipulilla, inkiväärillä, katsuobushi bonito-hiutaleilla sekä tilkalla soijakastiketta.

Tässäpä kaikki tällä kertaa! En voi kuin suositella kokeilemaan tätä helppoa ja perinteistä reseptiä. Muistakaa, että mikäli kaikkia ainesosia ei ole saatavilla, voitte varioida ruokalajia mieleiseksenne.

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

Karaagea ja simpikoita eli ruokavideoita

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa! Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo tovi. Paitsi, että gradun väsääminen on vienyt suurimman osan ajastani, olen puuhaillut myös hieman muuta mysteeristä blogiin liittyen.

Tässä taannoin kyllästyin, kun katselin erinäisiä reseptivideoita pitkin somen ihmemaailmaa. Kaikkia videoita vaivasi mielestäni sama ongelma – ne olivat liian steriilejä ja ammattimaisia. Ruoanlaitto tapahtuu kulisseissa – ei kenenkään kotikeittiössä, jossa on omat haasteensa kuten valaistus, tasojen määrä tai lieden koko. Toisaalta idea on hyvä – pakataan paljon tietoa pieneen pakettiin. Riittää, että tietää ainesosaluettelon ja videota katsomalla selviää loput.

Päätin yrittää. Heittäydyin niin hurjaksi, että loin La Cocina De Smu -blogille oman YouTube-kanavan. Kanavalle puolestani latasin kaksi eri videota (yllättäen) karaagesta ja simpukoista. Sekä YouTuben puoli että ruokavideoiden rakenne on vielä työn alla. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin esitellä teille kummatkin, jotta voisitte antaa palautetta ja auttaa kehittämään kanavaa ja videoita. Tarkoitukseni (tässä vaiheessa) on pyrkiä tekemään videoita, joiden kesto on noin minuutin. Kuvaan videot kotona omassa keittiössäni ilman ihmeellisempiä studio-olosuhteita yksinkertaisesti siksi, että suurin osa ihmisistä laittaa ruokaa omissa kodeissaan eikä optimiolosuhteiden vallitessa ammattikeittiössä huippulaatuisten kuvauslaitteiden huristessa ympärillä.

Vaikka erillinen YouTube-kanava onkin olemassa, on videoiden pääsääntöinen julkaisuväylä Instagram. Koska Instagram on ylipäätänsä värikkäämpi alusta kuin oma blogini, julkaisen videot siellä ilman erillistä mustavalkoista kansikuvaa, jotka puolestaan jäljittelevät blogini synkkää ja väritöntä ulkoasua.

Joten – jos käymme asiaan?

Karaage – tuo japanilainen snack, jonka aineisosaluettelo on yhtä helppo kuin sen valmistaminenkin!

Karaagea varten tarvitaan:

  • Kanaa (sisäfilee tai luuton paistinleike toimivat hyvin)
  • Pieni pala inkivääriä
  • 3 ruokalusikallista soijakastiketta
  • ruokalusikallinen miriniä
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl maissitärkkelystä
  • Suolaa
  • Pippuria
  • Öljyä paistamiseen

Karaagen voi nauttia sellaisenaan, sen päälle voi puristaa tuoretta sitruunaa tai sitä voi dipata vaikkapa japanilaiseen majoneesiin. Snack puolestaan muuttuu tukevaksi ateriaksi, kun karaagen kylkeen valmistaa vielä kulhollisen höyryävää riisiä!

Simpukat puolestaan ovat herkkuani. Niiden valmistaminen on helppoa, joskin valitettavasti vain harva suomalainen käyttää kyseisiä mereneläviä. Pyrinkin aina tilaisuuden tullen lisäämään suomalaisten simpukkatietoutta, jos se vain on suinkin mahdollista!

Ainesosaluettelo on lyhyt:

  • Simpukoita
  • Vettä
  • Suolaa
  • Pippuria
  • Tilkka valkoviiniä

Ja nyt kun muistan! Haluan sanoa vielä pari painavaa sanaa simpukoista!

Simpukat ovat kuin kevätsipuli – parhaimmillaan ilman pakkausta, mutta hyviä reikäiseen pussiin pakattuna.

Tänään kävin kaupassa…

… ja näin kyseisen pakkauksen.

Ensinnäkin – kuka pakkaa simpukat tuollaiseen muovipakkaukseen? Syntyy vain turhaa muovijätettä. Toiseksi – kuka sulkee kyseisen muovipaketin muovikalvolla? Simpukat ovat eläviä olentoja ja tarvitsevat happea hengittääkseen. Arvatkaapa on suljetussa tilassa happea tarpeeksi. Kolmanneksi – kuka sanoo umpinaiseen muovipakkettiin pakattujen simpukoiden olevan eläviä ja tuoreita? Minun käsitykseni mukaan tuossa paketissa majailee tikittävä ruokamyrkytyspommi.

Kun ostatte simpukoita, katsokaa, että ne voivat hengittää. Ennen valmistamista peskää simpukat huolellisesti. Poistakaa rikkinäiset ja yksilöt, jotka eivät halua pysyä kiinni. Näin vältytte ikäviltä yllätyksiltä, muovijätettä syntyy vähemmän ja saatte hyvää ruokaa.

Mutta palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseen! Tässä vaiheessa palaute on erittäin tärkeää. Ensinnäkään tarkoitukseni ei ole tehdä videoita jatkossa joka reseptiin. Mutta mikäli teen reseptivideon ja julkaisen sen täällä, haluaisin tietää, toimiiko idea. Saako videosta selvää? Näkeekö siitä, mitä oikein tapahtuu? Ovatko videoiden kansikuvat liian steriilejä tänne blogin puolelle? Pitäisikö tekstin sisällä olla enemmän väriä? Pitäisikö kansikuvien olla still-kuvia videoista vai värikkäämpiä kansia?

Tässä kaikki oleellinen nyt tällä kertaa. Palatkaamme asiaan mahdollisimman pian uudelleen!

Hyvää ruokahalua kaikille!

– Smu

PS. Ja varokaa nyt Herran tähden oikeasti huonosti pakattuja simpukoita!

Fasolada eli kreikkalainen papukeitto

Tiedättekö, miksi pidän kreikkalaisesta ruoasta? Koska se on erittäin yksinkertaista, mutta maukasta. Ruokakulttuuri on vuosituhansien saatossa mukautunut täydellisesti Kreikan ja sen saariston ympäristöön ja antimiin.

Fasolada edustaa kreikkalaista ruokakulttuuria juuri sen yksinkertaisimmassa muodossa – muutama hyvin valittu joskin yksinkertainen raaka-aine, joita ei juuri työstetä liikaa. Niin syntyy maukas ja perinteinen keitto!

  • 1 tetra valkoisia papuja (noin 250 grammaa)
  • noin puoli litraa vettä
  • runsas kourallinen pieniä tomaatteja
  • sellerin varsi
  • iso porkkana
  • puolikas sipuli
  • tomaattipyreetä
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • chiliä

Pavut huuhdotaan juoksevan veden alla ja lisätään kattilaan. Selleri, porkkana, tomaatit ja sipuli pienitään, minkä jälkeen ainesosat lisätään myös kattilaan. Päälle kaadetaan vettä siten, että kasvikset peittyvät. Lisätään hieman suolaa, pippuria sekä chiliä oman maun mukaan. Annetaan kiehua kannen alla miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia.

Seuraavaksi on aika lisätä joukkoon tomaattipyree, minkä jälkeen keiton annetaan kiehua vielä kymmenkunta minuuttia.

Kun keittoon on lisätty tomaattipyree, on melko mahdotonta saada keitoksesta kaunista kuvaa.

Kun kymmenen minuuttia on kulunut, on aika ottaa keitto pois liedeltä. Tässä vaiheessa joukkoon lisätään reilu loraus oliiviöljyä, sekoitetaan hyvin ja keitto on valmis tarjoiltavaksi.

Valmis fasolada on hyvin paksu keitto, kiitos papujen. Lisäämällä tai vähentämällä veden määrää, voi säädellä myös keiton paksuutta. Mikäli keitosta haluaa oikein paksua, kannattaa vesi lisätä jo siinä vaiheessa, kun kattilaan on lisännyt vasta pavut, jolloin vettä lisätään siten, että nämä peittyvät. Jos taasen keitosta haluaa juoksevampaa, kannattaa ennen keittämistä lisätä vettä hieman enemmän kuin vain kasvisten peitoksi.

Fasolada on todella vaivaton valmistaa. Viimeksi keitto valmistui saunomisen lomassa lähes itsekseen eikä vaatinut kuin satunnaista hämmentämistä. Keiton kanssa kannattaa nauttia joko vaaleaa, rapeakuorista leipää tai oliiveja, joista saa muuten rahtusen verran parempia, kun ennen tarjoilua oliivien joukkoon sekoittaa hieman oliiviöljyä ja karkeaa suolaa.

 

Seuraavalla kerralla (näin ei pitäisi kyllä koskaan luvata) kirjoitan teille sitten härän hännästä, joka parhaillaan porisee liedellä. Siihen saakka toivotan kaikille oikein hyvää ruokahalua!

–  Smu

Siiwet

Olen antanut kertoa itselleni, että eräs tamperelaisyritys valmistaa Suomen parhaat ravintoloissa tarjottavat kanansiivet. Noh, tämä ajatus pälkähti mieleeni, kun hoksasin kyseisen firman siirtyneen myös Helsingin suuntaan. Koska olen joskus syönyt kyseisen ravitsemusliikkeen antimia, en kiellä, ettenkö olisi pitänyt ruokaa sangen hyvänä. Lienee tosin tunnustettava, että kyseiset siivet olivat kyllä liian etikkaisia meikäläisen makuun, joskin söisin niitä toki uudelleen.

Mielessäni alkoi kuitenkin kyteä ajatus paremmista ja vähemmän etikkaisista siivistä, jotka kuka tahansa pystyy valmistamaan kotioloissa helposti ja vaivatta tuunaamalla kaupan valmiiksi marinoituja kanansiipiä. Lopulta jäin ihmettelemään, miksi en ole koskaan aikaisemmin jakanut tätä näppärää ohjetta teille. Onhan näitä siipiä tullut valmistettua jo toissa kesästä! Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan – ja tässä vaiheessa allekirjoittanut tajuaa lukevansa omaa tekstiään tamperelaisittain ääneen ollessaan yksin kotosalla – onneksi!

Vilkaistaan siis ainesosaluetteloa:

  • hunajamarinoituja kanansiipiä
  • sokeria
  • soijakastiketta
  • seesaminsiemeniä

Periaatteessa siivet voi marinoida täysin itse, mutta koska reseptin on tarkoitus olla niin helppo kuin suinkin mahdollista, voi aivan huoletta valita myös valmiiksi hunajamarinoidut siivet, minkä jälkeen koettaa reseptin vaativin osio – mittaaminen. Sokeria, soijakastiketta ja siemeniä mitataan kutakin saman verran eli noin 4 senttilitraa. Minä käytin mittana neljän sentin snapsilaseja.

Seuraavaksi onkin aika yhdistää mausteet siipiin, minkä jälkeen sekoitetaan hyvin ja annetaan siipien marinoitua uudessa marinadissa tovin.

Siiwet marinoitumassa

Kun siivet on ladottu pellille, paistetaan niitä uunissa, grillivastusten alla 250 asteessa noin 30 minuuttia. Puolessa välissä paistoaikaa on syytä viimeistään kääntää siivet ensimmäisen kerran. Tämän jälkeen lämpötilaa voi hieman pudottaa, sillä marinadiin lisätty sokeri palaa herkästi. Siipiä on syytä käännellä paiston aikana vielä pariin otteeseen. Siipien tietää olevan valmiita, kun ne ovat saaneet ruskean pinnan ja liha alkaa näkyvästi irrota luista.

Kohti uunia!

Oikeanpuolimmaisesta siivestä näkyy hyvin, kuinka liha irtoaa luusta kypsymisen myötä.

Siivet on syytä tarjoilla heti. Kyytipojaksi voin suositella japanilaista Kewpie-majoneesia, jota voi tilata muun muassa helsinkiläisen Tokyokanin verkkokaupasta. Majoneesi peesaa kivasti koko makupalettia. Soijakastike puolestaan antaa siiville suolaista makua ja happamia sävyjä, kun taasen sokeri tekee siivistä sopivan imeliä ja näin maut tukevat toisiaan. Siemenet puolestaan paahtuvat uunissa ja antavat siiville hennon, etäisesti maapähkinävoita muistuttavan maun, joka tasapainottaa kokonaisuuden. Maut toimivat yhdessä hyvin ja ovat käytettyjä yhdistelmiä Aasiassa.

Siiwet a la cocina de Smu

Näin helppoa ja vaivatonta on siis tuunata kaupan valmismarinoiduista siivistä erittäin maittavaa finger foodia, josta pitävät kaikki!

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

Pari sanaa ramenista

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!

Tällä kertaa haluaisin kirjoittaa teille hieman ramen-annoksista, joihin jaoin reseptejä jo viime talvena. Tässä vajaan vuoden aikana olen kuitenkin törmännyt useasti sellaiseen käsitykseen, että ramenin valmistaminen olisi työlästä tai veisi aikaa. Paljastan teille kuitenkin nyt salaisuuden: hyvän kulhollisen ramenia valmistaa vain reilussa kymmenessä minuutissa!

Ramenista on muodostunut oman arkeni pelastus – helppoa ja nopeaa ruokaa silloin, kun lounas on jäänyt välistä. Eikä ihme – hyvä ramen ei vaadi paljoakaan, mutta pitää nälkää kiitettävästi. Erittäin nopeaan ramen-annokseen tarvitaan vain:

  • puoli litraa lihalientä
  • soijakastiketta
  • miriniä
  • misoa
  • kananmunia
  • kevätsipulia
  • ramen-nuudeleita (itse suosin tuoreita, jos suinkin mahdollista)

Ja se on kuulkaas siinä. Noista raaka-aineista voi valmistaa hetkessä herkullisen arkiannoksen, joka näyttää tältä:

Helppo ja nope arkiramen pitää nälkää hyvin ja pitkään!

Kerron tässä alla nyt muutaman niksin, joiden avulla kuka tahansa loihtii hetkessä kulhollisen tätä herkkua!

Aloitetaan kananmunasta. Kuinka keittää kananmuna helposti, ilman että kananmunaa on syytä vahtia ja haluttua kypsyyttä on helppo säätää? Helposti! Vesi kuumennetaan kiehuvaksi. Kananmuna lisätään kiehuvaan veteen siten, että se suurin piirtein peittyy. Käännetään levy nollille, laitetaan kattilan kansi kiinni ja odotetaan. Kahdeksan minuutin kuluttua kananmuna on sisältä sopivan löysä. Kymmenen minuutin päästä kananmuna on puolestaan juuri sopivan kypsä. Kuuma vesi kaadetaan pois ja kananmunien päälle lasketaan jääkylmää vettä, joten kuoriminenkin käy leikiten.

Noh, kananmuna ei vaadi hoivaa tuon kymmenminuuttisen aikana. Silloin on aikaa valmistella koko muu annos. Keitetään lihaliemi, joka maustetaan soijakastikkeella ja mirinillä. Annetaan poreilla hissukseen, minkä aikana keitetään puolestaan nuudelit pakkauksen ohjeen mukaisesti (tuore ramen kypsyy noin 3 minuutissa). Ramenit valutetaan ja kaadetaan kulhon pohjalle. Liemeen sekoitetaan noin ruokalusikallinen misoa ja sekoitetaan. Misoa ei keitetä! Tämän jälkeen liemi kaadetaan nuudeleiden joukkoon, lisätään kuorittu kananmuna kokonaisena tai halkaistuna – oman mieltymyksen mukaan. Lopuksi päälle lisätään kevätsipulisilppua.

Kevätsipuliin on muuten myös syytä kiinnittää huomiota. Hyvä kevätsipuli näyttää tältä:

Hyvä kevätsipuli on tarpeeksi paksu, sen toisesta päästä varsi on vihreä ja lehtimäinen, toisesta päästä puumainen ja vaalea.

Kokemus on opettanut, että hyvän kevätsipulin löytäminen on hankalaa. Tein kerran yli tunnin reissun Hakaniemeen vain ja ainoastaan kevätsipulin takia, joten tiedän mistä puhun. Kun ostatte kevätsipulia, katsokaa, että siinä on vielä juuret. Toisinaan näkee vain vihreää vartta, joka on pistetty poikki siitä, mistä varren pitäisi alkaa puutua ja koko komeus on pakattu umpinaiseen muoviin. Tämä siis käytännössä tarkoittaa, että kyseinen kevätsipuli ei säily pitkään, vaan pakkaukseen kertyvä kosteus pilaa sen nopeammin kuin kokonaisen kevätsipulin.

Kunnon kevätsipuli on kokonainen ja paksuudeltaan reilun sentin ja pituudeltaan noin 30 senttiä eli hyvän keittiöveitsen mittainen. Hyvä kevätsipuli on pakattu muovipakkaukseen, jossa on suuret reiät, parempi kevätsipuli löytyy kaupan hyllystä kuitenkin ilman muovipakkausta kuminauhalla niputettuna. Kunnon kevätsipuli tulee kokemukseni mukaan hyvin usein Saksasta.

Silpputtu kevätsipuli – vaaleat palat ovat tyvestä, tummemmat puolestaan korkeammalta varresta.

Kevätsipulin pitää olla hyvälaatuista, koska sen tehtävä on tuoda annokseen rapeutta ja raikkautta, mikä puolestaan tasapainottaa makujen kokonaisuutta. Kansikuvasta joku saattoi kuitenkin jo huomata, että annoksessa on muutakin kuin liemi, kananmunaa sekä sipulia – aivan oikein! Toisinaan lisään tähän yksinkertaiseen arjen rameniin myös lihaa, mikäli sellaista sattuu jääkaapista löytymään. Tällä kertaa käytin peuraa, mikä osoittautui oikein hyväksi valinnaksi ja muutti tavallisen arkiruoan toimivaksi fusion cuisine‘a edustavaksi annokseksi!

Fusion cuisine ramen

Toivon kuitenkin osoittaneeni teille, että maukkaan ramenin ei tarvitse herkullisen misoramenin tavoin olla paljon aikaa vievä valmistaa. Yksinkertaisista raaka-aineista loihtii maittavan ja täyttävän annoksen reilussa kymmenessä minuutissa!  Rohkeasti vain kokeilemaan!

Hyvää ruokahalua kaikille!

–  Smu