Fasolada eli kreikkalainen papukeitto

Tiedättekö, miksi pidän kreikkalaisesta ruoasta? Koska se on erittäin yksinkertaista, mutta maukasta. Ruokakulttuuri on vuosituhansien saatossa mukautunut täydellisesti Kreikan ja sen saariston ympäristöön ja antimiin.

Fasolada edustaa kreikkalaista ruokakulttuuria juuri sen yksinkertaisimmassa muodossa – muutama hyvin valittu joskin yksinkertainen raaka-aine, joita ei juuri työstetä liikaa. Niin syntyy maukas ja perinteinen keitto!

  • 1 tetra valkoisia papuja (noin 250 grammaa)
  • noin puoli litraa vettä
  • runsas kourallinen pieniä tomaatteja
  • sellerin varsi
  • iso porkkana
  • puolikas sipuli
  • tomaattipyreetä
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • chiliä

Pavut huuhdotaan juoksevan veden alla ja lisätään kattilaan. Selleri, porkkana, tomaatit ja sipuli pienitään, minkä jälkeen ainesosat lisätään myös kattilaan. Päälle kaadetaan vettä siten, että kasvikset peittyvät. Lisätään hieman suolaa, pippuria sekä chiliä oman maun mukaan. Annetaan kiehua kannen alla miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia.

Seuraavaksi on aika lisätä joukkoon tomaattipyree, minkä jälkeen keiton annetaan kiehua vielä kymmenkunta minuuttia.

Kun keittoon on lisätty tomaattipyree, on melko mahdotonta saada keitoksesta kaunista kuvaa.

Kun kymmenen minuuttia on kulunut, on aika ottaa keitto pois liedeltä. Tässä vaiheessa joukkoon lisätään reilu loraus oliiviöljyä, sekoitetaan hyvin ja keitto on valmis tarjoiltavaksi.

Valmis fasolada on hyvin paksu keitto, kiitos papujen. Lisäämällä tai vähentämällä veden määrää, voi säädellä myös keiton paksuutta. Mikäli keitosta haluaa oikein paksua, kannattaa vesi lisätä jo siinä vaiheessa, kun kattilaan on lisännyt vasta pavut, jolloin vettä lisätään siten, että nämä peittyvät. Jos taasen keitosta haluaa juoksevampaa, kannattaa ennen keittämistä lisätä vettä hieman enemmän kuin vain kasvisten peitoksi.

Fasolada on todella vaivaton valmistaa. Viimeksi keitto valmistui saunomisen lomassa lähes itsekseen eikä vaatinut kuin satunnaista hämmentämistä. Keiton kanssa kannattaa nauttia joko vaaleaa, rapeakuorista leipää tai oliiveja, joista saa muuten rahtusen verran parempia, kun ennen tarjoilua oliivien joukkoon sekoittaa hieman oliiviöljyä ja karkeaa suolaa.

 

Seuraavalla kerralla (näin ei pitäisi kyllä koskaan luvata) kirjoitan teille sitten härän hännästä, joka parhaillaan porisee liedellä. Siihen saakka toivotan kaikille oikein hyvää ruokahalua!

–  Smu

Advertisements

Siiwet

Olen antanut kertoa itselleni, että eräs tamperelaisyritys valmistaa Suomen parhaat ravintoloissa tarjottavat kanansiivet. Noh, tämä ajatus pälkähti mieleeni, kun hoksasin kyseisen firman siirtyneen myös Helsingin suuntaan. Koska olen joskus syönyt kyseisen ravitsemusliikkeen antimia, en kiellä, ettenkö olisi pitänyt ruokaa sangen hyvänä. Lienee tosin tunnustettava, että kyseiset siivet olivat kyllä liian etikkaisia meikäläisen makuun, joskin söisin niitä toki uudelleen.

Mielessäni alkoi kuitenkin kyteä ajatus paremmista ja vähemmän etikkaisista siivistä, jotka kuka tahansa pystyy valmistamaan kotioloissa helposti ja vaivatta tuunaamalla kaupan valmiiksi marinoituja kanansiipiä. Lopulta jäin ihmettelemään, miksi en ole koskaan aikaisemmin jakanut tätä näppärää ohjetta teille. Onhan näitä siipiä tullut valmistettua jo toissa kesästä! Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan – ja tässä vaiheessa allekirjoittanut tajuaa lukevansa omaa tekstiään tamperelaisittain ääneen ollessaan yksin kotosalla – onneksi!

Vilkaistaan siis ainesosaluetteloa:

  • hunajamarinoituja kanansiipiä
  • sokeria
  • soijakastiketta
  • seesaminsiemeniä

Periaatteessa siivet voi marinoida täysin itse, mutta koska reseptin on tarkoitus olla niin helppo kuin suinkin mahdollista, voi aivan huoletta valita myös valmiiksi hunajamarinoidut siivet, minkä jälkeen koettaa reseptin vaativin osio – mittaaminen. Sokeria, soijakastiketta ja siemeniä mitataan kutakin saman verran eli noin 4 senttilitraa. Minä käytin mittana neljän sentin snapsilaseja.

Seuraavaksi onkin aika yhdistää mausteet siipiin, minkä jälkeen sekoitetaan hyvin ja annetaan siipien marinoitua uudessa marinadissa tovin.

Siiwet marinoitumassa

Kun siivet on ladottu pellille, paistetaan niitä uunissa, grillivastusten alla 250 asteessa noin 30 minuuttia. Puolessa välissä paistoaikaa on syytä viimeistään kääntää siivet ensimmäisen kerran. Tämän jälkeen lämpötilaa voi hieman pudottaa, sillä marinadiin lisätty sokeri palaa herkästi. Siipiä on syytä käännellä paiston aikana vielä pariin otteeseen. Siipien tietää olevan valmiita, kun ne ovat saaneet ruskean pinnan ja liha alkaa näkyvästi irrota luista.

Kohti uunia!

Oikeanpuolimmaisesta siivestä näkyy hyvin, kuinka liha irtoaa luusta kypsymisen myötä.

Siivet on syytä tarjoilla heti. Kyytipojaksi voin suositella japanilaista Kewpie-majoneesia, jota voi tilata muun muassa helsinkiläisen Tokyokanin verkkokaupasta. Majoneesi peesaa kivasti koko makupalettia. Soijakastike puolestaan antaa siiville suolaista makua ja happamia sävyjä, kun taasen sokeri tekee siivistä sopivan imeliä ja näin maut tukevat toisiaan. Siemenet puolestaan paahtuvat uunissa ja antavat siiville hennon, etäisesti maapähkinävoita muistuttavan maun, joka tasapainottaa kokonaisuuden. Maut toimivat yhdessä hyvin ja ovat käytettyjä yhdistelmiä Aasiassa.

Siiwet a la cocina de Smu

Näin helppoa ja vaivatonta on siis tuunata kaupan valmismarinoiduista siivistä erittäin maittavaa finger foodia, josta pitävät kaikki!

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

Pari sanaa ramenista

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!

Tällä kertaa haluaisin kirjoittaa teille hieman ramen-annoksista, joihin jaoin reseptejä jo viime talvena. Tässä vajaan vuoden aikana olen kuitenkin törmännyt useasti sellaiseen käsitykseen, että ramenin valmistaminen olisi työlästä tai veisi aikaa. Paljastan teille kuitenkin nyt salaisuuden: hyvän kulhollisen ramenia valmistaa vain reilussa kymmenessä minuutissa!

Ramenista on muodostunut oman arkeni pelastus – helppoa ja nopeaa ruokaa silloin, kun lounas on jäänyt välistä. Eikä ihme – hyvä ramen ei vaadi paljoakaan, mutta pitää nälkää kiitettävästi. Erittäin nopeaan ramen-annokseen tarvitaan vain:

  • puoli litraa lihalientä
  • soijakastiketta
  • miriniä
  • misoa
  • kananmunia
  • kevätsipulia
  • ramen-nuudeleita (itse suosin tuoreita, jos suinkin mahdollista)

Ja se on kuulkaas siinä. Noista raaka-aineista voi valmistaa hetkessä herkullisen arkiannoksen, joka näyttää tältä:

Helppo ja nope arkiramen pitää nälkää hyvin ja pitkään!

Kerron tässä alla nyt muutaman niksin, joiden avulla kuka tahansa loihtii hetkessä kulhollisen tätä herkkua!

Aloitetaan kananmunasta. Kuinka keittää kananmuna helposti, ilman että kananmunaa on syytä vahtia ja haluttua kypsyyttä on helppo säätää? Helposti! Vesi kuumennetaan kiehuvaksi. Kananmuna lisätään kiehuvaan veteen siten, että se suurin piirtein peittyy. Käännetään levy nollille, laitetaan kattilan kansi kiinni ja odotetaan. Kahdeksan minuutin kuluttua kananmuna on sisältä sopivan löysä. Kymmenen minuutin päästä kananmuna on puolestaan juuri sopivan kypsä. Kuuma vesi kaadetaan pois ja kananmunien päälle lasketaan jääkylmää vettä, joten kuoriminenkin käy leikiten.

Noh, kananmuna ei vaadi hoivaa tuon kymmenminuuttisen aikana. Silloin on aikaa valmistella koko muu annos. Keitetään lihaliemi, joka maustetaan soijakastikkeella ja mirinillä. Annetaan poreilla hissukseen, minkä aikana keitetään puolestaan nuudelit pakkauksen ohjeen mukaisesti (tuore ramen kypsyy noin 3 minuutissa). Ramenit valutetaan ja kaadetaan kulhon pohjalle. Liemeen sekoitetaan noin ruokalusikallinen misoa ja sekoitetaan. Misoa ei keitetä! Tämän jälkeen liemi kaadetaan nuudeleiden joukkoon, lisätään kuorittu kananmuna kokonaisena tai halkaistuna – oman mieltymyksen mukaan. Lopuksi päälle lisätään kevätsipulisilppua.

Kevätsipuliin on muuten myös syytä kiinnittää huomiota. Hyvä kevätsipuli näyttää tältä:

Hyvä kevätsipuli on tarpeeksi paksu, sen toisesta päästä varsi on vihreä ja lehtimäinen, toisesta päästä puumainen ja vaalea.

Kokemus on opettanut, että hyvän kevätsipulin löytäminen on hankalaa. Tein kerran yli tunnin reissun Hakaniemeen vain ja ainoastaan kevätsipulin takia, joten tiedän mistä puhun. Kun ostatte kevätsipulia, katsokaa, että siinä on vielä juuret. Toisinaan näkee vain vihreää vartta, joka on pistetty poikki siitä, mistä varren pitäisi alkaa puutua ja koko komeus on pakattu umpinaiseen muoviin. Tämä siis käytännössä tarkoittaa, että kyseinen kevätsipuli ei säily pitkään, vaan pakkaukseen kertyvä kosteus pilaa sen nopeammin kuin kokonaisen kevätsipulin.

Kunnon kevätsipuli on kokonainen ja paksuudeltaan reilun sentin ja pituudeltaan noin 30 senttiä eli hyvän keittiöveitsen mittainen. Hyvä kevätsipuli on pakattu muovipakkaukseen, jossa on suuret reiät, parempi kevätsipuli löytyy kaupan hyllystä kuitenkin ilman muovipakkausta kuminauhalla niputettuna. Kunnon kevätsipuli tulee kokemukseni mukaan hyvin usein Saksasta.

Silpputtu kevätsipuli – vaaleat palat ovat tyvestä, tummemmat puolestaan korkeammalta varresta.

Kevätsipulin pitää olla hyvälaatuista, koska sen tehtävä on tuoda annokseen rapeutta ja raikkautta, mikä puolestaan tasapainottaa makujen kokonaisuutta. Kansikuvasta joku saattoi kuitenkin jo huomata, että annoksessa on muutakin kuin liemi, kananmunaa sekä sipulia – aivan oikein! Toisinaan lisään tähän yksinkertaiseen arjen rameniin myös lihaa, mikäli sellaista sattuu jääkaapista löytymään. Tällä kertaa käytin peuraa, mikä osoittautui oikein hyväksi valinnaksi ja muutti tavallisen arkiruoan toimivaksi fusion cuisine‘a edustavaksi annokseksi!

Fusion cuisine ramen

Toivon kuitenkin osoittaneeni teille, että maukkaan ramenin ei tarvitse herkullisen misoramenin tavoin olla paljon aikaa vievä valmistaa. Yksinkertaisista raaka-aineista loihtii maittavan ja täyttävän annoksen reilussa kymmenessä minuutissa!  Rohkeasti vain kokeilemaan!

Hyvää ruokahalua kaikille!

–  Smu

Gambas al Ajillo

Jätän nyt hetkeksi Aasian makumaailman taakse ja teen täyskäännöksen kohti Eurooppaa. Siirtykäämme kohti Espanjaa ja maan mitä monipuolisinta keittiötä. Minä olen jo useampana jouluna toivonut lahjaksi kokonaista Serrano-kinkkua, mutta toistaiseksi Pukki ei ole suonut minulle sitä iloa. Ei sillä, että te tekisitte tällä tiedolla mitään – kunhan halusin kertoa.

Gambas al ajillo on äärimmäisen helppo valmistaa. Suomeksi nimi tarkoittaa katkarapuja valkosipulikastikkeessa eikä ruokaa voisi tosiaan paremmin kuvailla. Periaatteessa ruoanlaittoon voi käyttää pieniä katkarapuja, mutta itse suosisin suosiolla isoja jättikatkarapuja, espanjaksi gambón, jotta ruokaa ei epähuomioissaan kypsennä yli.

Ainesosaluettelo on yksinkertainen ja lyhyt:

  • Jättikatkarapuja (8-10 kappaletta)
  • 4-5 kynttä valkosipulia
  • hieman chiliä
  • suolaa
  • oliiviöljyä

Heti alkuun on syytä valmistella itse katkaravut. Kokonaisilta ravuilta irrotetaan pää, poistetaan suoli sekä kuori. Pakasteessa myytävät jättikatkaravut osat usein päättömiä ja suolettomia, joten niitä ei tarvitse juurikaan perata, riittää kun poistaa vain panssarin. Mikäli tuoreiden katkarapujen sijasta käyttää pakastettuja (kuten allekirjoittanut), on syytä huomioida, että rapujen pitää olla täysin sulaneita.

 

Kun ravut on kuorittu ja talouspaperilla kuivaksi taputeltu, saavat ne jäädä toviksi sivuun vartomaan. On aika pilkkoa valkosipuli. Mikäli kaikki kynnet ovat kookkaita, neljä kynttä riittää mainiosti, mutta viisi on parempi valinta, jos yksikin kynsi on muita pienempi. Kynsien lukumäärän suhteen ei tule olla liian kranttu, onhan kyse juuri valkosipulikastikkeesta. Valkosipuli kuoritaan ja pilkotaan ohuiksi viipaleiksi.

 

Valkosipulin jälkeen on vuorossa chili, joka lienee herkin kohta pilata koko annos. Chili ei saa olla liian tulista. Paras valinta on ns. guindilla rama tai kokonainen, pieni cayennepippuri. Tässä kohden meillä on kuitenkin ongelma, ystävät hyvät. Kokonaisia kuivattuja cayenneja ei ole juurikaan helposti saatavilla. Toki on myös mahdollista käyttää jauhettua pippuria, mutta silloin on vaarana, että ruoasta tulee liian tulista. Me emme haluaa peittää katkarapujen hentoa makua, emme. Suosittelenkin siis etsimään (tai kuivaamaan) ei-niin-tulisia punaisia chilejä, joista voi tarpeen tullen leikata sentin mittaisia siemenettömiä paloja ruoanlaittoon. Näin ruokaan saadaan pikantti maku, mutta chilin tulisuus ei peitä alleen koko makupalettia.

Chiliä kolme senttiä.

Ja niin on aika siirtyä itse ruoan valmistukseen. Suosittelen käyttämään liedenkestävää saviastiaa tai valurautapannua. Pannun pohja peitetään oliiviöljyllä, ja pannu kuumennetaan keskilämmöllä. Liikaa lämpöä on syytä välttää, jotta valkosipulit eivät pala eivätkä ravut pistä öljyä räiskimään. Valkosipuleja sekä chiliä kypsennetään öljyssä tovi, kunnes valkosipuli on saanut hieman väriä. Joukkoon lisätään katkaravut ja päälle sirotellaan reilu hyppysellinen suolaa.

 

Pannu peitetään kannella ja lämpö käännetään nollille. Katkarapujen annetaan hautua kannen alla kolme minuuttia jälkilämmöllä.

Kun kolme minuuttia on kulunut, on aika siirtää pannu pois levyltä, nostaa kansi ja antaa herkullisen tuoksun täyttää koko keittiö! Suosittelen tarjoilemaan katkaravut suoraan kuumasta pannusta kenties leipäpalan kera.

Gambas al Ajillo

Näin helposti ja nopeasti syntyy espanjalaisen keittiön klassikko! Ainoa huono puoli on, että tähän jää aivan koukkuun!

Hyvää ruoka halua kaikille!

–  Smu

Bento Box

Koko syksyn ajan keskiviikkoisin minua on vaivannut inhottava ongelma – nälkä. Toisinaan aikataulut eivät yksinkertaisesti taivu siihen, että sitä kerkeäsi juosta yliopiston kafeteeriaan nauttimaan lounasta, lämpöisiä aterioita ei oikein kykene kuljettamaan mukanaan pitkin Helsinkiä – eikä voileipä tahdo pitää nälkää.

Tätä ongelmaa tarpeeksi pitkään pyöriteltyäni löysin viimein ratkaisun asiaan – bento box. Bento on kylmä tahi huoneenlämpöinen lounas, jonka voi nauttia oikeastaan missä ja milloin vain. Lounas koostuu useasta eri elementistä, mutta pääroolia näyttelee tietysti itse riisi.

Niinpä minä sitten menin ja tilasin itselleni bento boxin ja kylkeen tykötarpeita, jotka muodostavat oikein hyvän aloittelijan setin. Esittelen teille nyt ensin tarvikkeet, minkä jälkeen lyhykäisesti lounaani. Varsinaista reseptiä tämä postaus ei ikävä kyllä sisällä.

Tutkittuani pitkään erilaisia vaihtoehtoja, päädyin originelliin Mon Benton rasiaan. Rasia koostuu kahdesta eri säiliöstä, näiden kansista (joissa on venttiilit ruoan lämmittäminen huomioiden) sekä koko komeuden varsineisesta kannesta ja pakettia tiivisti kasassa pitävästä kuminauhasta. Lisäksi rasian mukana tuli yksi annoskuppi. Kaiken lisäksi rasia on vieläpä konepestävä.

 

Varsinaisen rasian lisäksi tilasin myös lisää annoskuppeja sekä kastikekipon, jossa on kätevä kierrekorkki. Annoskupit ovat silikonia ja siten helppo pitää puhtaina, mutta myös taipuisia, jotta ne venyvät tarpeen vaatiessa. Annoskupit toimivat myös kätevästi tilanjakajina, vaikka muffinsivuoat tai iso salaatinlehti ajaa myös saman asian.

 

Koska kannan ruokaa mukanani, on syytä huolehtia myös siitä, että tämän ruoan saa syödyksi. Siispä päädyin hankkimaan myös syömäpuikot, jotka menevät kätevästi kasaan ja mahtuvat ensimmäisen rasian ja päällimmäisen kannen väliin.

Syömäpuikot on varsin helppo koota. Korkki vain irti, puikon päät paikoilleen ja ruokailuvälineet ovat valmiina käyttöön.

 

Bentobox on kätevä juuri siksi, että eväistä saa helposti juuri sellaisia kuin itse haluaa. Erilaisilla annoskupeilla, kastikekipoilla tai muffinsivuoilla rasiaan saa helposti ruokaa juuri sen verran kuin itse tahtoo. Koska rasiat ovat identtiset, sopii päällyskansi kummankin rasian päälle. Näin mukaan voi ottaa tarvittaessa vain toisen rasian, mikäli evästä ei tarvitse reilusti.

 

Perinteisesti bento box kääritään liinan sisään, jotta sitä on helppo kuljettaa. Minä tilasin kuitenkin samaan syssyyn vielä erillisen pussin, joka on suunniteltu varta vasten MonBento-merkin Original-rasialle. Näin bento box kulkee kätevästi mukana ilman erillistä kassia, reppua tai laukkua.

Entä mitä sitten evääksi? Kuten jo aikaisemmin totesin, riisi on pääosassa. Riisin voi maustaa furikakella eli riisimausteella, joita on olemassa erilaisia. Riisin päälle viipaloin myös hieman kananmunaa. Kasviksia on syytä myös olla mukana, joten pannulla pyörähtäneet paprikat, porkkanat sekä parsakaalit ovat oikein hyvä vaihtoehto – eritoten kun ne maustaa seesamkastikkeella. Proteiinina toimii puolestaan tonkatsu eli paneroitu ja öljyssä kypsennetty porsaanleike. Tällä kertaa paistoin myös pari nakkia rasiaan. Tonkatsun kanssa on tietysti syytä olla tonkatsulle tarkoitettua kastiketta, jonka saa kätevästi pakattua kastikekippoon. Jälkiruoaksi puolestaan hieman hedelmiä. Jätin rasiaan myös hieman tyhjää tilaa, jotta sain pakattua mukaani pari palaa talouspaperia. Hirvittävän monipuoliseksi tätä lounasta ei voi kutsua. Tarkoitukseni oli kutenkin tällä kertaa testata, mikä ruoka maistuu minulle “kylmänä” ja kuinka suurissa määrin. Samoista syistä johtuen en jaa tällä kertaa varsinaisesti ainoatakaan reseptiä.

Koska minulle ei ole aikaa kokkailla aamuisin, valmistin lounaan jo tiistai-iltana. Alla näette kaksi kuvaa, joista toinen on otettu tiistaina ja toinen keskiviikkona. Ruoka säilyy tosiaan sangen herkullisen näköisenä, vaikka sen pakkaisi jo edeltävänä päivänä ja söisi kylmänä.

 

Loppuun on vielä hyvä muistuttaa keittiöhygieniasta. Koska bento box kulkee mukanani aamusta lounastaukoon saakka ilman, että saan sitä kylmään välissä, ei lounaaksi voi valmistaa mitään kovin herkästi pilaantuvaa. Vastaavasta syystä ruoka on syytä jäähdyttää nopeasti heti valmistamisen jälkeen, ruoka on syytä pakata vasta sen jäähdyttyä, jotta erilämpöiset ruoat eivät vaikuta toisiinsa eikä bentoa tule säilyttää huoneenlämmössä pidempään kuin on tarpeen.

Seuraavina viikkoina ajattelinkin keskittyä hieman enemmän näihin lounaisiin. Keskiviikko on myös ensiviikolla ja minulla on nälkä myös silloin. Kun aika koittaa, kirjoitan teille taas lounaastani. Somesta lounaitani voi koettaa bongata risuaidalla #bentopäivässä

Hyvää ruokahalua kaikille!

–  Smu

Paistettu Udon

Udonit – nuo nuudelimaailman paksukaiset. Todellinen herkku!

Minun on tunnustettava, että valmistin tätä kesällä hyvin usein grillissä ja aikomukseni oli kirjoittaa teille resepti jo aikaisemmin, mutta se unohtui! Ei se mitään! Olen pyrkinyt muokkaamaan reseptiä blogia varten siten, että ruoan valmistaminen onnistuisi mahdollisimman helposti myös siellä, missä aasialaisia marketteja ei ole ja eksoottisimpien raaka-aineiden saaminen hankalaa. Resepti on yhtä yksinkertainen kuin ainesosaluettelokin:

  • 250 grammaa kanaa
  • porkkana
  • suuri paprika
  • pieni sipuli
  • puolikas kaali
  • valkosipulin kynsi
  • kaksi pakettia udoneita
  • 5 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl miriniä (voi korvata sakella)
  • 1 rkl kalakastiketta (voi korvata katsuobushilla)

Tämä resepti on osa normaalin lokakuun reseptejä eli niitä ruokia, joita syön arkisin verrattain usein.

Heti ensimmäiseksi kana sekä vihannekset pilkotaan. Vihannesten koon suhteen ei tule olla niin nöpönuuka. Olen tottunut valmistamaan ruoan ronskeista paloista, koska grillissä isot palat ovat helpommin käsiteltävissä eivätkä pala niin herkästi. Koska elämme syksyä ja siirrymme kohti talvea, on grilli vaihtunut (ainakin meillä) jo keittiön lieteen ja parilla pannuun – mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistansa… Kuitenkin, mikäli suositte pienempiä paloja, on kaali silti syytä pilkkoa suuriksi siivuiksi, jotta pehmennyt kaali on helppo napata syömäpuikoilla! Tämän ruoan suhteen minulla on kuitenkin yksi selkeä sääntö: kanan kanssa punaista paprikaa, possun kanssa vihreää paprikaa.

 

 

Maustekastike on helppo valmistaa. Soija, mirini sekä kalakastike sekoitetaan keskenään. Mikäli käytätte kalakastikkeen sijaan katsuobushi-hiutaleita, jättäkää ne lisäämättä kastikkeeseen, sillä hiutaleet ripotellaan puolivalmiin ruoan päälle lopuksi.

Kastiketta on noin puoli desiä.

Jatko onkin sitten helppoa kuin pyörällä ajaisi! Ensin keitetään udonit. Kun nuudelit ovat kypsyneet, valutetaan vesi pois ja annetaan udoneiden odotella tovi.

Pannulla kuumennetaan tilkka öljyä ja kanat paistetaan miltei kypsiksi. Lämpö pidetään niin korkealla kuin mahdollista.

Kun kanat ovat melkein kypsiä, lisätään joukkoon porkkanat ja paistetaan tovi. Porkkanoiden jälkeen sipuli sekä valkosipulinkynsi, joka on hienonnettu. Seuraavaksi joukkoon lisätään paprikat ja paistellaan taas kotvan verran. Lopuksi lisätään kaali ja paistetaan, kunnes kaali alkaa pehmetä.

 

 

On aika lisätä joukkoon udonit. Keitetyt nuudelit kipataan pannuun ja sekoitetaan voimakkaasti, jotta ne eivät ota kiinni pohjaan ja pala. Lisätään maustekastike tahi kastike sekä katsuobushi-hiutaleet. Sekoitetaan hyvin – ja se on siinä!

Helppoa, nopeaa ja maukasta! Tärkeintä on vain tietää omat rajansa, sillä yakiudon vie kielen mennessään ja sitä tulee pian syöneeksi liikaa!

Yakiudon

Seuraavalla kerralla kirjoittelenkin teille silakoista, koska tänään tulin poikenneeksi Helsingin perinteisillä silakkamarkkinoilla!

Hyvää ruokahalua!

–  Smu

Karaage

Lokakuu. Toiset kutsuvat sitä lihattomaksi – minä lihalliseksi – paremminkin normaaliksi (ainakin omasta vinkkelistä katsottuna). En innostu ääripäistä. En äärimmilleen viedystä kasvisruokavaliosta, en hedonistisesta mässäilykulttuurista. Minä kuljen keskitietä. Tämän kuukauden aikana tarkoitukseni on jakaa teille aivan tavalliseen tapaan reseptejä, toki sääolosuhteet huomioiden. Koska olen vapaa bloggaaja (en siis tee yhteistyötä kenenkään kanssa), ei kirjoittaminen tuo minulle tuloja, joilla voisin hankkia kunnon kuvausvehkeitä. Syksyllä kun tuppaa olemaan toisinaan hieman liiankin hämärä kuvata. Mutta! Painotan tässä kuussa ruoan monimuotoisuutta ja tasapainoisuutta. Paitsi että monimuotoinen ruokavalio koostuu niin viljoista, kasviksista, maitotuotteista kuin lihasta, on ruoan syytä olla myös tasapainoista ja sisältää kaikkia edellämainittuja raaka-aineita oikeassa suhteessa. Noh, tasapaino on vähän sellainen keskitien termi. Minun kohdallani se tarkoittaa myös sitä, että toisinaan herkutellaan – kuten tänään!

Karaage on japanilaista, paistettua kanaa. Hyvin yksinkertaisesti sanottu, eikö? Kana voi olla niin sisäfilettä, rintafilettä kuin vaikkapa paistinleikettä (oma suosikkini). Liha pienitään sopivan kokoisiksi, reiluksi suupaloiksi, minkä jälkeen se marinoidaan. Marinointiin voi käyttää soijakastiketta, alkoholia tai erilaisia marinadeja. Itse marinoin karaagen aina omassa, salaisessa marinadissani, josta ette valitettavasti saa reseptiä, mutta näette kyllä kuvan! Vinkkinä – se on soijapohjainen…

Ainesosaluettelo on helppo ja yksinkertainen:

  • 250 grammaa kanaa
  • marinadia
  • n. 1 dl vehnäjauhoa
  • n. 1 dl maissitärkkelystä
  • suolaa
  • pippuria

Ensin on syytä aloittaa kanan marinoimisesta. Valitaan haluttu marinadi, kanat pienitään ja niitä marinoidaan vähintään 2 tuntia.

Ennen kypsentämistä jauhot, maissitärkkelys, suola ja pippuri sekoitetaan keskenään laakeassa astiassa.

Tässä vaiheessa kanan jatkokäsittely on koulukuntakysymys. Toiset sekoittavat tätä jauhoseosta kanan ja marinadin joukkoon siten, että kanat peittyvät ns. löysään taikinaan. Toiset puolestaan pyörittelevät kanat jauhoseoksessa, kuten minäkin teen. Mikäli jauhot sekoittaa marinadiin, kypsennettäessä kanan ympärille syntyy paksumpi kuori. Koska emme tee kanakatsuja, suosin kevyempää versiota. Kanat siis jauhojen sekaan, jossa ne saavat kieriä kunnolla!

 

Karaage paistetaan öljyssä. Kattilassa kuumennetaan reilusti öljyä, johon kanat upotetaan kypsymään. Ennen kuin kanan upottaa kuumaan öljyyn, suosittelen ravistelemaan sitä hiukan, jotta irtonainen jauho varisee pois mahdollisimman hyvin. Kun kanat on ovat kauniin ruskeita, ne nostetaan valumaan. Toiset käyttävät pelkkää talouspaperia lautasen päällä, mutta itse suosin metallisiivilää, jonka asetan metallisen kulhon päälle. Näin liika öljy pääsee valumaan pois ja metallinen kulho puolestaan heijastaa lämpöä ja pitää karaaget kuumina pidempään!

Karaage

Tänään karaage valmistui lounaaksi yhdessä keitetyn riisin ja tempurakuorrutteen saaneiden munakoisen kanssa – ohjeen tempuraan löydätte tästä. Ja kun kyse on karaagesta, kylkeen on syytä lisätä pari lohkoa sitruunaa, joiden kirpeä mehu antaa kanalle mukavasti potkua!

Karaage sopii mainiosti niin lounaaksi, välipalaksi kuin iltapalaksikin. Maltti on kuitenkin malttia. Uppopaistettu ruoka ei sovi kenellekään jokaisena ateriana! Koska tällä kertaa kirjoitin teille hieman raskaammasta ruoasta, ensi kerraksi pyrin taiteilemaan teille jotain kevyempää ja kasvispitoisempaa, jossa kana on osa kokonaisuutta eikä itse pääjuttu.

Hyvää ruokahalua!

–  Smu